Jokaisella on tekstiviestinsä

Jättivät minut Turkmenistanin ja Iranin rajalle. Ashgabatin ETYJ-toimistosta saattoivat tänne asti, mutta pidemmälle eivät päässeet. Raahauduin tavaroineni rajatarkastusten yli ja täällä sitä oltiin mullahien maassa.

Kuljetuksen eteenpäin piti odottaa raja-asemalla. Ketään ei kuitenkaan näkynyt ei kuulunut. Kansainvälisillä kielillä ei pärjännyt ja persiaa en taitanut. Käsimerkeillä piti selviytyä ja määränpää Mashhad lähes kolmensadan kilometrin päässä. Sieltä oli luvassa lento illalla Teheraniin.

Taksin oloinen kaveri tarjosi apuaan. Rajatarkastajat nyökkivät rohkaisevasti. Ei ollut vaihtoehtoa. Paljonko matka maksaisi? Ruttuiseen paperiin raapustettiin 40 dollaria. En nikotellut hintaa. Matka jatkui.

Puhelin piippasi. Susanna Parkkonen eduskuntaryhmän sihteeristöstä viesti: ”Eero Heinäluoma pitää ryhmäpuheen NRF-joukoista, puhe sähköpostissa.” Minua hieman harmitti. Puheenpitoa oli alun perin tarjottu minulle, mutta tämä matka!

Missä oikein luurasin? En ainakaan eduskunnassa kansanedustajan tehtäviä hoitamassa. Tiukalla aikataululla olin liikkeellä. Olin ensin Bakussa Azerbaidzanissa yhtenä kutsuttuna alustajana NATO:n parlamentaarisessa yleiskokouksessa. Aiheena demokratia ja ihmisoikeudet Keski-Aasiassa. Olenhan ETYJ:n parlamentin Keski-Aasian erityisedustaja.

Bakusta matkasin Ashgabatiin valmistelemaan tulevaa parlamentaarikkofoorumia. Ja sieltä jatkoin jossain määrin hankalien yhteyksien kautta Teheraniin tapaamaan päiväksi poikani perhettä. Välipysähdys Mashhadissa UNHCR:n toimistossa. Vihdoin taas internet-yhteyksien päässä. Ensimmäisenä katsomaan Suomen kuulumisia.

Monitoriin rävähti viikon ykkösuutinen: Ilkka Kanerva nauttii kokoomuksen eduskuntaryhmän luottamusta. Mitä? Olin pudota tuoliltani. Onko Suomessa hallituskriisi? Onko ulkoministeri tupeksinut raskaimman lailla Suomen ulkosuhteiden hoidossa? Vakavasta asiasta täytyy olla kyse, jos kerran poliittista luottamusta peräänkuulutetaan.

Tarkempi uutisten luku paljasti asioiden laidan. Nyky-Suomen politiikan tilan. Pienet asiat ovat suuria ja suuret pieniä. Henkilökohtainen on poliittista.

Ilkka Kanerva on kuulemma lähettänyt tekstiviestejä jollekin kaunottarelle. Jopas nyt jotakin. Aivan ennen kuulumatonta. Kyllähän tällaisesta asiasta pitää koko kansakunnan huolestua ja puhdistautumisseremoniat eduskuntaryhmän edessä ovat tuiki tarpeen.

Onko Kanervan henkilökohtaisilla tekstiviesteillä jokin yhteiskunnallinen merkitys? Kyllä. Nehän on lähettänyt yhteiskunnallisesti merkittävä ihminen. Tältä pohjalta poliitikon ulkohuoneessa käyntikin on yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Siitä vaan, kaikki yhdessä tirkistelemään moisia.

Tapasin hiljan Yhdysvaltain ETYJ-suurlähettilään Julie Finleyn Wienissä. Hän kehui, kuinka charmantti ulkoministeri Suomella nykyisin on. Pyysi välittämään terveisiä salaiselta ihailijattarelta.

Varmuuden vuoksi todettakoon, että suurlähettiläs Finley lienee lähes 70-vuotias. Ei varmasti Suomen ulkosuhteiden kannalta ole haitaksi, jos Suomen ulkoministerillä on mutkattomat suhteet suurvaltojen suurlähettiläisiin. Tekstiviesteillä tai ilman.

Kuka meistä heittää ensimmäisen kiven? Jokaisella on tekstiviestinsä.

Jokaisella on henkilökohtainen elämänsä. Ihmisiä poliitikotkin ovat. Käymme muiden lailla kamppailua itsemme kanssa ja kasvamme ihmisinä. Sille vain ei tämän päivän Suomessa ole tilaa. Meidän yksityisimmätkin asiamme kun alkavat olla yhteisiä.

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu