Tyhjä sali

Olipa historiallinen hetki. Ainakin minä olin sen ensimmäistä kertaa todistamassa. Torstai-iltana. Iltaistunnon päätteeksi varapuhemies Seppo Kääriäinen paukautti nuijaansa – eikä täysistuntosalissa ollut yhtään kansanedustajaa.

Viimeinen, Markku Pakkanen oli juuri poistunut saatuaan esiteltyä lakialoitteensa tuloverolain 127 a §:n muuttamisesta. En jäänyt sitä kuuntelemaan, mutta kylläkin tarkkailemaan istuntosalia lasiovien lävitse. Oli Kääriäisellä ja pääsihteeri Seppo Tiitisellä pokassa pitelemistä kiitellessään tyhjää istuntosalia aktiivisesta osallistumisesta.

Olimmekin olleet aktiivisia. Hieman aikaisemmin oli päättynyt lähetekeskustelu EU:n Lissabonin perussopimuksesta. Kyse on siitä vanhasta EU:n perustuslakisopimuksesta. Nyt uudessa kuosissa.

Vuosi sitten Suomi viimeisenä jäsenmaana oli sen ratifioinut. Kuuluimme niiden 18 kunniakkaan maan joukkoon, jotka halusivat selkeän, yksissä kansissa olevan perussopimuksen unionille. Vastustajia riitti ja prosessi oli ajautunut kiville kesän 2005 Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä.

Timo Soini ilkamoi. Perustuslakisopimus kuoli. Se oli kuulemma jo ajatuksena kuolleena syntynyt. Nyt Lissabonin uudistussopimus perustuu valheelle. Kansilehteään myöten. Sehän ei ole uusi, vaan aikaisemman perustuslakisopimuksen inkarnaatio.

Sitäpä juuri, yritin vakuuttaa. Alkuperäinen perustuslakisopimus on elävääkin elävämpi ja hyvä niin. Muotoa nyt vähän muutetaan, mutta ei enempää. Eihän EU:n jäsenmaiden reilu enemmistö turhaan alkuperäistä sopimusta ratifioinut.

Soinin puheista tuli mieleen vanha sanonta: Onpa se perusteellisesti väärinpäin tokaisi Kankare, kun kaksi kertaa paitansa käänsi.

Entä Esko-Juhani Tennilä? Hän tuomitsi Lissabonin sopimuksen sielunvihollisen pahimpaan pätsiin. Kyseessä on EU:n uusliberalistisen politiikan kovin nyrkkirauta. Kaikki uhrataan markkinoiden alttarille. Eurooppalainen ammattiyhdistysliike on kuulemma noussut EU:ta vastaan ja kyseenalaistaa EY-tuomioistuimen tulkinnat työehdoista lähetettyjen työntekijöiden kohdalla. Suomen demarit eivät tätä näe ja syövät porvareiden kädestä. Tätä kuulimme.

Ei auttanut kuin vääntää rautalangasta. Eikä tainnut sekään auttaa.

Pidin Tennilän puhetta vakuuttavimpana esityksenä säätelemättömien markkinavapauksien puolesta. Hän ei halua Lissabonin sopimusta. Pitäytyisimme vanhassa. Perussopimuksissa, joiden tehtävänä on ollut erityisesti edesauttaa talousintegraatiota. Sen ytimessä on neljä vapautta: tavaroiden, palvelujen, pääomien ja työvoiman vapaa liikkuvuus yhteismarkkinoilla.

Lissabonin sopimus haluaa uutta, sosiaalisempaa Eurooppaa. Unionille asetetaan uusia tavoitteita: täystyöllisyys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja syrjäytymisen torjuminen. Unionin kansainvälisiin tavoitteisiin lisätään: rauha, globaali solidaarisuus, kestävä kehitys ja köyhyyden poistaminen. Kauppapolitiikka ei tähtää vain vapaaseen, vaan myös oikeudenmukaiseen kauppaan.

Näitä tavoitteita Esko-Juhani Tennilä ei halua. Miksi hän muuten vastustaisi Lissabonin sopimusta?

Totta. Eurooppalainen ammattiyhdistysliike tuomitsee EY-tuomioistuimen eräät tulkinnat eurooppalaisista työehdoista ja lakko-oikeuksista. Mutta näissäkin asioissa tuomioistuimen päätös olisi ollut toinen, jos Lissabonin sopimus olisi voimassa ja EU:n perusoikeuskirja siten oikeudellisesti sitova. Niissähän turvataan eurooppalaisilla työmarkkinoilla ammatillinen järjestäytymisoikeus, kollektiivinen neuvotteluoikeus ja työtaisteluoikeus.

Vasemmistoliitto on käynyt sotisopaan itse luomaansa kummitusta vastaan. Vilpitöntä tukea se saa perussuomalaisilta. Uskottavat voimat ovat liikkeellä.

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu