Kuuma keskustelu päivähoidosta

Onpa tiedotusvälineitä paikalla. Täysistuntosalin lehdistölehteri pullisteli kameroista. Käytävillä parveili kuvaajia. Asia oli tärkeä. Salissa käynnistettiin keskustelua hallituksen esityksestä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista.

Erityisesti odotettiin kuumaa keskustelua päivähoitomaksuista. Innolla aioin keskusteluun osallistua. Minulla oli mielessäni sanottavaa.

Kas vain! Taisinpa erehtyä. Ilkka Kanervahan se siellä istuu tutusti paikallaan eturivissä salin oikealla laidalla. On palannut sairaslomaltaan sorvin ääreen.
Selittyipä mediakohukin. Näkyi raadollisimmillaan Suomen poliittinen todellisuus tänä päivänä.

Vilkas keskustelu käytiin myös päivähoidosta. Välillä vähän ylikuumakin, kun puhua retostettiin toistensa ohi. Hallituspuolueiden edustajat Ben Zyskowiczin tahdittamana vakuuttivat, että päivähoitomaksuluokkien korotukset helpottavat kaikkein pienituloisimpia. Saattaapi niin ollakin. Oppositio taas vakuutti yleisen kustannustason ja erilaisten palvelumaksujen nousun kuormittavan kaikkia ja rajusti. Yhdet puhuivat aidasta ja toiset aidan seipäästä.

Suomessa käydään keskustelua päivähoitomaksujen nostosta. Naapurimaassa Ruotsissa keskustelu on toinen. Sielläkin on porvarihallitus, mutta aiheena on päivähoitomaksujen lasku tai kokonaan poisto. Kovin eri teitä naapureissa kuljetaan.

Jo lähtötilanne poikkeaa. Ruotsissa päivähoitomaksut ovat keskimäärin alle puolet Suomen vastaavista. Nyt Ruotsissa harkitaan kaikkien yli 3-vuotiaiden päivähoidon rinnastamista esikouluun, joka on maksuton.

Miksi ei Suomessa? Poliittista rohkeutta puuttuu ajatella totutusta toisin.
Miksi lapsiperheitä kuormitetaan päivähoitomaksuilla tilanteessa, jossa perheiden tulotaso on alhaisimmillaan. Useilla ovat vielä asuntovelat ja opintolainat päällä. Kaiken kukkuraksi päivähoidossa olevista lapsista lähes puolet on korkeimmassa maksuluokassa.

Muistan hyvin, mikä helpotus oli kun neljä lastani aikoinaan aloittivat peruskoulun. Päästiin päivähoitomaksujen kuormasta. Ensimmäisestä lapsesta se on tänään 200 euroa, kun vastaavasti lapsilisä on vain 100 euroa.

Tein ehdotuksen päivähoidon maksuttomuudesta. Kuulin myös kunniani.
Päällimmäisenä kysymys, mitä se maksaa?

Suomessa päivähoitomaksut tuottavat vuodessa 280 miljoonaa euroa. Yhteensä päivähoito maksaa yhteiskunnalle 2 150 miljoonaa euroa. Lapsiperheille siis sälytetään 13 prosenttia kokonaiskuluista. Onko tämä kuorma enää tarpeen?

Kokoomuksen Outi Mäkelä kavahti demarien ideapajasta väijyvää päivähoidon maksuttomuutta. Kristillisten Päivi Räsänenkään ei ehdotuksestani innostunut, erityisesti kun Suomessa on myös subjektiivinen päivähoito-oikeus. Kodit laistavat kasvatusvastuustaan, kun lapset voidaan maksutta viedä päivähoitoon.

Tarpeetonta päiväkotien käyttöä rohkaistaan.

Entä vasta-argumentti? Olisiko Outi Mäkelä samalla tavoin pelästynyt demarien Forssan ohjelmasta juontuvaa opetuksen maksuttomuutta, jos sitä Suomessa ei olisi jo toteutettu. Useimmissa maailman maissahan koulunkäyntikulut ovat lapsiperheiden suurimpia rasitteita.

Entä Päivi Räsänen? Hän vastusti porvarihallituksen esitystä päivähoidon nollamaksuluokan poistamisesta. Miksi? Eikö nollamaksuluokka ihan samalla tavoin kuin yleinenkin päivähoidon maksuttomuus ole johtamassa sen tarpeettomaan käyttöön ja perheiden kasvatusvastuun välttelyyn, jos ylipäätään on johtaakseen.

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu