Missä Heinäluoma luuraa?

Kierretään Suomea. Porukalla. Viedään poliittista viestiä ja kumma kyllä salit ovat täysiä. Demarien yhdeksän puheenjohtajaehdokasta ottavat mittaa toisistaan. Olen joukossa mukana.

Eero Heinäluoma teki poikkeuksellisen liikkeen. Uhrasi lyhyellä jännevälillä poliittisen karriäärinsä puolueen eteen. Me kilpaan asettuneet emme ole politiikan ammattilaisia, jos tämän tilanteen tupeksimme.

Nyt jos koskaan demareilla on itsetunnon kohotuksen paikka. Voimme tehdä itseämme joukolla tykö. Meillä on historiaa takana ja tulevaisuuskin edessä. Tämä liike on luonut perustan hyvinvointiyhteiskunnalle, vailla vertaa maailman mitassa.

Sosialidemokraatit pystyvät myös ottamaan kiinni tämän ajan haasteista: globalisaatio, väestön ikääntyminen, ympäristöongelmat, pätkätyöt, yksinhuoltajat, veroparatiisit, vuokratyö, maahanmuutto. Aikamme ilmiöt kaipaavat tämän ajan vastauksia korostaen demarien arvoja: yhteisvastuuta,
tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta.

Yhdeksän puheenjohtajaehdokasta on liikaa, jotta ehdokaspaneeleissa voisi päästä syvempään dialogiin. Yksi teesi seuraa toistaan. Olemme ammattilaisia, jotka osaamme kyllä puhua. Hyvältä näyttää.

Mutta, mutta. Se vain näyttää hyvältä. Onko riittävästi syvyyttä? Sitä eivät paneelikeskustelumme paljasta. Ihan kuin kaikki ei olisi vielä tässä.

Yllätyin kun Lahdessa paneelikeskustelumme jälkeen kylkeeni liimautui iäkkäämpi puolueveteraani. Missä se Heinäluoma luuraa? Eikös sen pitäisi olla teidän kanssanne paneelissa?

Sain vastattavaksi kysymyksen, jota en osannut odottaa. Mutta kun se esitettiin, se vaikutti kovin ilmeiseltä. Olisihan puheenjohtajakamppailussa toinen ote, jos Eero olisi kilvassa mukana. Miksi ei ole? Jäin miettimään.

Onko niin, että luontevin puheenjohtajaehdokkaamme on jostain kumman syystä poissa pelistä. Hänhän on edelleenkin taisteluterässä. Argumentoi ja vetää puolueen linjaa päivittäin. On politiikan teon nälkää ja on osaamista. Miksi hän ei ole ehdokkaana?

Sitä saa kysyä. Keneltä?

Eero Heinäluomalta itseltään. Mitä hän tarkasti ottaen Turun kuuluisassa eropuheessaan sanoi? Koetan muistella: Virtaa on. Tahtoa vaikuttaa on. Mutta henkilökohtaiset edellytykset toimia puolueen puheenjohtajana menivät vaalitappion myötä.

Yksi mies otti liikaa vastuulleen. Sen kaikki myöntävät.

Ilmavan tilanteen puolueelle Eero ratkaisullaan kyllä synnytti. Mutta saadaanko tästä tuulta purjeisiin, vai ajaudutaanko tuuliajolle, se riippuu kipparista.

Parhaista voimista pitäisi kapteeni valita. Siksi puolueveteraanin kysymys, missä se Heinäluoma luuraa, oli kovin sattuva.

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu