Kanerva opiskelemaan ulkopolitiikkaa

Tervetuloa. Olemme saaneet uuden jäsenen ulkoasiainvaliokuntaan, tervehti Pertti Salolainen valiokunnan uusinta jäsentä Ilkka Kanervaa. Ainahan uusilla jäsenillä menee ulkopolitiikan saloihin tutustuessa oma aikansa, mutta kollegat ovat kyllä avuksi, lohdutti Salolainen untuvikkoa.

On meillä muillakin opiskeltavaa. Ei se niin helppoa ole. Siltä se näyttää, kun katsoo hallituksenkin piiristä viime aikoina tulleita puheenvuoroja.

Nykyisin puolustusministeri on taho hallituksessa, joka painavimmat uudet turvallisuuspoliittiset linjaukset tekee. Mitä Jyri Häkämies viimeksi jyrähti?

Se tapahtui Atlantti-seuran kevätkokouksessa. Parasta puheessa oli se, että se sentään pidettiin kotomaan kamaralla.

Häkämiehellä oli asiaa. Suomen ja Ruotsin kannattaisi liittyä Natoon. Se hyödyttäisi Natoa ja olisi omiaan vahvistamaan myös Pohjolan keskinäistä yhteistyötä.

Kas, kun ei pohdita liittymistä Shanghain sopimusjärjestöön. Epäilemättä pohjoismaiden mukaan tulo olisi omiaan vahvistamaan ja laventamaan Venäjän, Kiinan ja Keski-Aasian maiden yhteistyön varaan rakentuvaa järjestöä.

Entä pohjoismainen yhteistyö? Sehän oli Häkämiehen puheen varsinainen sisältö.

Ruotsin varapääministeri Maud Olofson vastasi tuoreeltaan Häkämiehen puheeseen, että Nato-jäsenyys ei naapurissa ole politiikan asialistalla. Onko se omiaan vahvistamaan Pohjolan yhteistyötä, kun suomalainen ministeri käyttää puheenvuoron Ruotsia koskien ja sieltä välittömästi ilmoitetaan, että kanta on toinen.

Ei ihme, että vihreiden puheenjohtaja, työministeri Tarja Cronberg reagoi.

Hänen mukaansa Häkämiehen Nato-puheet ovat eräänlainen turvallisuuspoliittisen keskustelun pohjanoteeraus. Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosen mukaan taas puolustusministerin jatkuva spekulointi Nato-jäsenyydellä hämmentää. Niin kuin hämmentääkin.

Mikä on hallituksen linja? Ovatko todella yhden hallituspuolueen puheenjohtajan mielestä puolustusministerin puheet pohjanoteerauksia? Asia kiinnostaa oppositiota. Sitä olisi mielellään hallitukselta kysynyt.

Otollisin hetki olisi ollut torstaisella hallituksen kyselytunnilla.
Lehdistökin valmiina paikalla. Puikoissa varapuhemies Johannes Koskinen. Hän ei ollut tilanteen tasalla – tai sitten todella oli. Koskaan en päässyt hallitusta hiillostamaan ja kysymystä esittämään. Nato-keskustelua ei eduskunnassa käyty.

Se käydään muualla. Vappupuheissa.

Eero Heinäluoma puhui vappuna viisaita. Hänen mukaansa Suomi voi hyvin pysyä sotilasliiton ulkopuolella myös ensi vaalikaudella, jos Suomen kansan enemmistö tukee tätä.

Kysehän on itsestäänselvyydestä. Jos Suomen turvallisuusedut eivät jatkossakaan edellytä sotilaallista liittoutumista, niin miksi liittoutua?

Häkämies kummasteli miksi jotkut naulaavat teesejä, joiden mukaan Suomi ei koskaan eikä missään olosuhteissa voisi liittoutumispäätöstä tehdä.

Ei kai kukaan tällaista ole esittänyt. Hämmästelee vain, mikä vimma kokoomuksen yhdellä nokkamiehistä on sotilaalliseen liittoutumiseen.

Liisa Jaakonsaari taas ihmetteli, miksi väistyvä puheenjohtaja Heinäluoma luotaa tulevalle puheenjohtajalle tietä. Vuorostani ihmettelen Jaakonsaaren ihmettelyä. Jaakonsaari, jos kuka, on peräänkuuluttanut avointa turvallisuuspoliittista keskustelua. Nyt kun Heinäluoma sitä käy, ei se olisikaan sopivaa. Vääriäkö ovat mielipiteet?

Minun vappupuheessani ei mainittu Natoa. Puhuin demarien tulevaisuudesta ja uudesta Forssan ohjelmasta. Mikkelissä ja Savonlinnassa. Erityisesti Savonlinnan tori näyttävän vappumarssin jälkeen jäi mieleen. Ihana kevät sää ja runsas yleisö. Työväen vappua parhaimmillaan.

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu