Venäläistä rulettia
Puolustusvaliokunnan huoneessa piti tavata Georgian ulkoministeri. Reippaasti astuin platformille ja tervehdin vanhempaa herrasmiestä. Hän ohjasi harhautuneen tervehtijän kohteliaasti oikeaan osoitteeseen: ulkoministeri Ekaterine Tkeshelashvili.
Kohtasin nuoren naisen. Sihteeriksi luulemani oli 31-vuotias uunituore ulkoministeri. Osaa ne muuallakin valita nuoria.
Keskustelumme kävi vilkkaana. Georgiasta ei voida puhua ilman puhetta Venäjästä. Ovi Natoon on raotettu, mutta karhu naapurissa murisee. Karhun kämmenen alla ovat Abhasia ja Etelä-Ossetia – Georgian suvereeneja osia, mutta kuitenkin siitä irrallaan. Jäätyneitä konflikteja, jotka välillä kuumenevat. Viime viikolla Venäjän ilmavoimat ampuivat alas georgialaisen tiedustelulennokin valvomassaan Georgian Abhasiassa. Siitäkös sanasota!
Näitä seliteltiin. Ettei vain Venäjä käy Georgian kanssa kauppaa: joko Nato-jäsenyys tai Abhasia. On pienellä maalla valitsemista. Mutta ei kai suurtakaan tarvitse tieten tahtoen ärsyttää. Suomi siinä välissä tarjoilee Etyjin puheenjohtajana hyviä palveluja.
Kyllä ne venäläiset osaavat. Sain taas kerran asiasta tuta Pietarissa. Viime maanantaina.
Olin edellisenä iltana kuullut upeista suunnitelmista. Spencer Oliver, Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen pääsihteeri ja Alcee Haistings, samaisen organisaation amerikkalainen ex-presidentti kertoivat. Olivat kuulemma saaneet venäläiset satimeen. Etyjin hoitama vaalitarkkailu pannaan uuteen kuosiin. IVYn parlamentin kanssa on löytymässä sopimus, jonka takana ovat venäläiset.
Haukoin henkeäni. Millä mandaatilla Oliver ja Haistings ovat neuvotelleet? Kyllä kai jäsenmaiden hallitukset – eivätkä parlamentaarikot – sopivat siitä, miten Etyjin vaalitarkkailua jatkossa juoksutetaan. Kaikilla on hyvässä muistissa seinään ajo Venäjän parlamentti- ja presidentinvaaleissa. Niitä Etyj ei tarkkaillut. Taustalla lännen ja idän välinen syvä erimielisyys.
Minut on nimetty erityislähettilääksi Suomen Etyj-puheenjohtajuuskaudelle juuri tätä ongelmaa avaamaan. Nyt kuitenkin muut näyttävät ehtivän edelle ja neuvottelevat meidän puolesta. Saamme kunnian istua katettuun pöytään. Kiitokset tuesta!
Sitäkin pahemmalta tuntui, kun maanantaiaamuna istuin Tavria-palatsin pyöreän pöydän ääreen. Parlamentaarikkojen lisäksi paikalla oli Venäjän hallituksen edustus keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan Vladimir Churovin johdolla. Panivat todella uuteen järjestykseen Etyjin vaalitarkkailun. Välistäveto!
Lounasmaljat oli nostettu. Oli loppusilauksen aika. Kumma kyllä ilmaantui vaikeuksia. Venäläiset vaativat YK:n peruskirjasta mainintaa luonnostellun sopimuksen alkuun ja alettiin riidellä vaalitarkkailun virallisesta kielestä. Mistä oli kysymys? Joko venäläiset eivät ymmärrä politiikasta mitään tai he ymmärtävät kaiken, pienimpiäkin pelikuvioita myöten.
Jouduin todistamaan jälkimmäistä. Loppusuoralla venäläiset heittivät tylysti pyyhkeen kehään. Kuuden viikon ponnistelut eivät painaneet. Prosessi kaadettiin mitättömyyksiin. Kasvojen menetys Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen pelureille. Taustalla kuitenkin suurempi kuvio.
Churov sen sanoi. Kahden kesken. Ottakaa suomalaiset kiinni. Teillä on Etyjin puheenjohtajuus. Te vedätte neuvottelut. Näette, mihin asti olemme valmiita myönnytyksiä tekemään.
Ja näemmehän me sen. Ilman että venäläisten kanssa on substanssista neuvoteltu vielä lainkaan. Kyllä pojat osaavat!
Kuinka tuttuja Venäjä ja venäläiset meille sittenkään ovat – olemme kuitenkin idän ja lännen vedenjakajalla – siitä voi syntyä meille ”elinkeino” ~ USA:ta emme tunne sitäkään vähää, vaikka vapautta ja demokratiaa trumpetisoivatkin…
…
Vladimir Putinin venäläiset ja George W. Bushin amerikkalaiset – tunne, voima ja valta
(Koko ajan lisää katsojia saava YLE dokumenttiosastollaan räväytti häkellyttävästi samalle päivälle kaksi toisistaan poikkeavaa ohjauksellista dokumenttia – molemmissa yhteisenä piirteenä oli kansallistunne ja sen tavoittelu *)
[ … amerikkalaiset elävät, nauttivat ja kokevat tunteella television ja elokuvien kautta kulutuksellista osallistuvuuttaan kansalliseen tähtilippuyhtenäisyyteen — venäläiset harjoittelevat kulutuksellisuutta television, ohjatun uutisoinnin ja nousevan kansallistunteen nousuvirtauksessa kohti haikailtua suurvalta-asemaa … ]
YLE yllätti ja esitti amerikkalaista päättäväisyyttä ja kansallistunteellista isänmaallisuutta palauttaa sodissa kaatuneet sotilaansa oman maan multiin tähtilipun alla. Samana iltana myöhemmin YLE esitti ohjatun dokumentin presidentti Putinin valtaan noususta, kansallistunteen nostosta ja putinilaisesta tavasta tehdä venäläistä demokratiaa. Ohjelmien esitysajan kohdistuminen samaan iltaan ei ollut sattuma.
USA:ssa on laissa velvoite etsiä, löytää ja palauttaa kaikin keinoin Yhdysvaltain armeijan taisteluissa kaatuneet ja kadonneet sotilaat kotimaan multiin – ennemmin tai myöhemmmin. Loputon etsintä – 90.000:n ollessa kateissa I:stä Maailmansodasta lukien, on tehtävä miltei mahdottomuudessaan, mutta myös viesti kansakunnalle huolehtimisesta ja velvollisuudentunteesta. Etsintä on myös keino siirtää sotien varsinaisten syiden arviointia tunneherkempiin asioihin.
Venäjällä on aina ollut voimakkaita johtajia, kuten Yhdysvalloissakin – ainakin lain mukaisesti. Venäjä koki alemmuutensa ja USA nousi ylivertaiseksi asemahdiksi 1990-luvulla. USA on taas eniten sotinut kansakunta sataan vuoteen. USA armeija käyttää 25 kertaa enemmän rahaa varusteluun ja sotilasmenoihin kuin nykyinen Venäjä. Putin on aloittanut kiinnioton – tietäen tavoitteen olevan mahdoton. Putin tietää, että markkinatalous ja länsimaalainen kulutusjuhlinta tarvitsee energiaa ja sitä Venäjällä on. Moskovasta on taas tullut maailman kallein pääkaupunki.
Amerikkalaiset eivät karsi presidentin valtaoikeuksia, myöskään venäläiset eivät pura Putinin valtaoikeuksia. Molemmat maat ovat tehtäväkeskeisiä ja turvallisuuspalvelujen valvomia kiireestä kantapäähän – USA:ssa on vieläkin enemmän valvontaa kuin Venäjällä, se on vain hienostuneempaa. Venäjällä ollaan totuttu suoraan toimintaan.
USA on liikalihavuuden ja elintasosairauksien kehto. Venäjällä kasvaa alkoholismin, huumeiden ja sukupuolitautien haastava maailma. Kummassakin maassa kasvaa edelleen tuloerot, syrjäytyminen ja raaistuva väkivalta. USA on kuluttanut enemmän kuin mikään muu maailman maa. Venäläisten ympäristörikokset eivät ole koskaan tulleet kokonaisuudessaan julki, varsinkaan Neuvostoliiton ajoilta. USA on maapallon suurin hiilidioksidipäästäjä.
Mielenkiintoista oli YLE:n dokumenttien esitysajoitus – siinä oli tarkoitushakuisuutta katsojille, jotka asuvat lännen ja idän vedenjakajalla. Suomi käy vähemmistöltään poliittisesti ohjattua Natoon liittymiskampanjaa. Sitä vastoin kansalaisten enemmistö ei koe Natoa tarpeellisena, vaan luottaa hiljalleen nousevaan käytännössä Saksa vetoiseen EU:hun ja itseensä. Venäjää emme pidä enemmälti turvallisuushaasteena, vaan kolminkertaisena kaupankäyntimahdollisuutena erityisesti ympäristöasioissa.
Venäjä on meille tarkoituksella luotu ristiriita. Puutullit, pelottelu sähkön riittämättömyydestä tuontisähkönä Venäjältä kuin Putinin nuorisojoukkolaisten väläyttelyuhosta suurvenäjästä muistuksena Suomelle suurruhtinaskunta-ajoistamme – on turhan kaukaa haettua (meilläkin on omat ääriliikkeemme). Suomen kansalaisten enemmistö – huolimatta luodusta ristiriidasta – hoitavaa itse omat mielipiteensä ilman valtiollisen kansalaisvaroin ylläpidetyn televisioyhtiön hienovaraista, mutta miltei suoraa ohjailua.
Suomella on erikoisasema Venäjän ja Länsi-Euroopan rajalla – itseasiassa ”raja häipyy” Karjalassa, kuin piirretty viiva veteen. Meidän konkreettinen raja on EU:n itäraja pohjoisessa. Tuo raja on kuuluisa ja sitä on puolustettu väkevästi – venäläiset sen tietävät, kuten senkin, että Suomi voisi olla erinomainen kauppakumppani ja koko Karjalan kehittäjä.
Putin vihjaisi jo metsäteollisuudellemme investoinneista maahansa muutamia vuosia sitten. Investointivihje ei mennyt perille ja näin syntyivät puutullit, koska Venäjän velvollisuus ei ole ruokkia alle markkinahinnoin raaka-ainetta suomalaisiin tehtaisiin – mekään emme myisi alle torihintojen. Jo 200 vuotta sitten osasimme jalostaa metsää tervaksi.
Lopulta erityisen mielenkiintoiseksi tulee Venäjän kehitys, kuin myös USA:n, joka saa ensimmäisen naispresidenttinsä. Venäjällä Putinin jälkeen johtoon jää käytännössä Putin. Meille miellyttävästi Putin haluaisi olla hyvissä väleissä Saksan kanssa – Saksan, joka on ollut monesti Suomen takuumies hädän hetkellä.
Moskovassa juhlittiin vuonna 2005 II Maailmansodan päättymisen (venäläisittäin Suuren Isänmaallisen sodan) 60 vuotis-seremonioita Punaisella torilla. Merkille pantavaa oli se, että Vladimir Putinin vierellä olivat oikealla George W. Bush ja vasemmalla Kiinan presidentti Hu Jintao. Saksan silloinen liittokansleri Gerhardt Schröder oli miltei Putinin takana.
Pohdinnan paikaksi jää kysymysmerkkinä Venäjän putinilaiset nuoret. Saksan Kolmas Valtakunta kasvatti ja koulutti tavallansa myös omia nuoriaan 1930- ja 40-luvuilla. Saksassa KGB:n palveluksessa Putinille asioiden systemaattisuus aukesi kirkkaana, … jäi suhteet saksalaisiin niin idässä kuin lännessä. Mikä tulee olemaan Putinin nuorisolaisten osuus huomisen Venäjällä? Yli 60 vuotta sitten Kolmannen Valtakunnan Hitler-Jugend taisteli raivoisasti, kun Berliiniä lopullisesti tuhottiin venäläisten toimesta.
*)
TV1 klo 19:25 Body Hunters -sarja/ Taisteluissa kadonneet/ BBC/Discovery Channel
TV1 klo 22:00 Ulkolinja/ Putinin valtakunta
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.com
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
Ilmoita asiaton viesti
Aivan oikein. Nämä median tukemat välistävetäjät jätetään Venäjällä omaan arvoonsa. Nämä lännen rassukat, jotka kuvittelevat ettei FSB
pysty katsomaan heidän korttejaan mennen tullen. Turha kuvitella sopimuksien syntyvän ilman asianmukaisia neuvotteluja. Venäläiset haluavat tietää, mikä on asiassa Etyjin yhteinen kanta, johon kyseiset valtio voivat sitoutua, ennen kuin sopimukset tehdään. Kimmo pistäpä hihnasta olalle ja pidä kunnon sulkeiset tsaarin armeijan perinteiden mukaan, niin neuvotteluissa päästään eteenpäin.
Ilmoita asiaton viesti
EU:n tärkein ja suurin naapuri on Venäjä. Se, että sieltä saadaan kaasua ja öljyä, ei anna anteeksi kaikkea, mitä Venäjän sisällä on ja mitä sieltä työnnetään ulos muiden elämään vaikuttamaan. Etyj ym. siunasivat muodollisten kritiikkien kera Venäjän taannoiset vaalit. Siellä valittiin mm. valtakunnalle uusi presidentti. Siis uusi, ei entinen. Tämä uusi lupasi virkaanastujaisissaan korostaa laillisuus- ja ihmisoikeusnäkökohtia sekä oikeudenmukaisuutta yleensä.
Viime aikoina, kun uusi presidentti on jo kaikkien mielestä ottanut viran haltuunsa, on herännyt kysymys, eikö Presidentti enää johdakaan Venäjää? Miksi Medvedevin sanaa ei näytetä otettavan vakavasti, kun hän esimerkiksi sanoo, että lehdistön sananvapautta kaventava Putinin äskettäin runnaama laki tulisi kumota? Voiko yksikään länsimaa enää asioida valtionpäämiehen kanssa, joka näyttää olevan vain mitätön pikkunalle ilman valtaa! Se ei saisi olla yhdentekevä asia länsi-Euroopalle. Onko Venäjä perustuslaittomassa tilassa, EU? Asia kiinnostaa Hesariakin:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Medvedev+peruisi+sananvapautta+rajoi…
Ulkovaltojen pitäisi nyt mielestäni vaatia Venäjää noudattamaan perustuslakiaan ja toteuttamaan sen mukaista presidenttikeskeistä vallankäyttöä. Siihen asti on pidättäydyttävä valtiollisesta kanssakäymisestä, kun kerran valtasuhteet eivät ole selvillä eivätkä selvastikään ainakaan perustuslaillisella tolalla.
Katson suvereeninkin Venäjän asioiden kuuluvan mitä suurimmassa määrin myös meille eurooppalaisille, varsinkin ihmisoikeuksiin liittyvät asiat. Pidän todella tärkeänä, että kaikki kynnelle kykenevät nyt alkavat käydä ihmisoikeuskamppailua venäläisten ja muiden kansojen ja toiveitaherättävän Presidentin puolesta äissä valtareviirikiistoissa pahamaineisen menneisyyden johtajan lopulliseksi syrjäyttämiseksi.
Mika Eiramaa, tutkija, KNFIJV Web
http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html
Ilmoita asiaton viesti
Mika Eiramaa kuvailee itseään KNFIJV:n tutkijaksi. Sallitaanko kysyä, minkä alan tutkija Eiramaa on ja missä yliopistossa hän on väitellyt, kun yliopistojen tietokannasta ei koko nimeä löydy?
Taitaa olla mielikuvistusyliopiston tutkijoita koko mies – samoin kun hänen juttunsakin 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää iltaa!
”Karhun kämmenen alla ovat Abhasia ja Etelä-Ossetia – Georgian suvereeneja osia, mutta kuitenkin siitä irrallaan.”
Onko tuo freudilainen lipsahdus? Eihän mikään aluevalta voi olla suvereeni, ellei se ola valtiollisesti itsenäinen!
Pitikö lauseen olla ”Karhun kämmenen alla ovat Abhasia ja Etelä-Ossetia – suvereenin Georgian osia, mutta kuitenkin siitä irrallaan.”
Jos Rumsfeld puolusti NATO:n kokouksessa balttien suvereenia demokratiaa venäläisistä vähemmistöistä ja Venäjä otti sen omaksi iskulauseekseen niin ainakaan Georgiassa ei hallituksella ole suvereenia demokratiaa Etelä-Ossetiaan tai Abhasiaan, koska armeija on ajettu alas Yhdysvaltain sotilassuunnittelijoiden mukaisesti ja rippeet lähetetty Irakiin.
Kun Georgia edellisen kerran yritti ottaa Abhasian neuvottelematta autonomiasta, metsästyskiväärimiehet ajoivat armeijan pois.
Ilmoita asiaton viesti
”EU:n tärkein ja suurin naapuri on Venäjä. Se, että sieltä saadaan kaasua ja öljyä, ei anna anteeksi kaikkea, mitä Venäjän sisällä on ja mitä sieltä työnnetään ulos muiden elämään vaikuttamaan.”
Sieltä O S T E T A A N energiaa. Valtiorakennelmien välien kylmenemisen ensimmäinen merkki on tuhmien puhuminen, suurlähettilään kotiin kutsuminen raportoimaan ja diplomaattien karkoittelu ”diplomaatille sopimattomasta käytöksestä” eli vakoilusta. Kun O S T E T A A N ei myyjän ole pakko myydä, jolloin kauppaa ei synny.
Sitten, kun ollaan puolitosissaan, aletaan vaikuttamaan taloudellista riippuvuutta eli kauppaa.
Euroopan unioni ei mitenkään ole julistamassa Venäjää energianvientiboikottiin edes omalta osaltaa. Venäjä nauraisi pitkään partaansa, kun se myisi energian Kiinalle ja Intialle ja EU joutuisi varustautumaan Irakin kaltaisiin sotiin, olemaan läsnä Sudanissa ja Myanmarissa energian vuoksi ihmisoikeuksista tinkien.
Ilmoita asiaton viesti
Onko Euroopan unioni yhtä perustuslaittomassa tilassa 26 muuhun jäsenvaltioon jäsenvaltioiden kesken kuin Suomi?
Ilmoita asiaton viesti