Esittäkää välikysymys!

”Politiikka takaisin politiikkaan”, hyvästeli Stefan Wallin juttelumme päätteeksi eduskunnan käytävällä. Häntä harmittaa koko kevään rumba. Mistä on puhuttu? Seksuaalisesta häirinnästä eduskunnassa, Matti Vanhasen ruususoikeudenkäynnistä, Ilkka Kanervan tekstiviesteistä ja nyt koko kuukausi vaalirahasotkuja.

Tässähän meitä on syitä ja seppiä. Mitä tehdä? Harmittaa se meitä demareitakin.

Piti olla loistokas, paljon julkisuutta saava puheenjohtajakampanja. Se onkin ollut loistava, mutta julkisuutta ei ole tullut. Todellakin, politiikka takaisin politiikkaan.

Vaalirahasotkusta päästään eroon ja hallituksen luottamus mitattua, jos oppositio esittäisi asiasta välikysymyksen, järkeili varapuhemies Seppo Kääriäinen. Ilman muuta. Ei oppositiosta löydy poikkiteloin asettujaa, jos Kääriäinen on kyseisen välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja.

Mutta kuvitteleeko hallitus tilaavansa oppositiolta välikysymyksiä. Ei ole epäilystäkään motivaatiosta. Hallituspuolueiden rivit suoriksi välikysymysäänestyksessä ja luottamus tuli mitattua. Eikä aikomustakaan kertoa, mitä kaikkea vaalirahakytköksissä on ollut salattavaa.

Ei ongelma ole vaalirahoituksessa. Onhan sitä iät ajat tehty ja se on laillista.

Ongelma on salailussa ja vaalirahoituslakien rikkomisessa. Se synnyttää luottamuskuilun. Salailun vuoksi on jatkuva epäilys, että hallituksen esityksissä ja esittämättä jättämisissä on kytköksiä. Politiikan uskottavuus murenee.

Eikä tilannetta auta päivittäiset uudet selitykset ja ristiriitaiset lausunnot.

Miten Matti Vanhanen sen sanoikaan: ”liian kategorinen yleisvastaus”. Se on uusin kiertoilmaisu, kun on kyse totuuden vastaisesta puheesta.

Ja olemmehan me demaritkin syyllisiä – ainakin jonkin median osan mukaan. Mikä oli otsake Ilta-Sanomissa: ”Urpilainen kiistää yli 1 700 euron yksittäiset tuotot”.

Niinpä niin. Jutta Urpilainen on eduskuntavaalien alla käynyt taulukauppaa 7 650 euron edestä. Lehden mukaan hänen ilmoituksestaan ei selviä, tuliko taulukaupoista yksittäisiä yli 1 700 euron tuottoja, jotka laki vaatii ilmoittamaan.

Miten niin ei tule ilmi? Eikö se ole selvää, että kun ei ole ollut yli 1 700 euron taulukauppaa, niin ei ole ollut. Miten tästä ilmoittaa?

Mitä lehti kirjoitti Maarit Feldt-Rannasta? On kuulemma saanut tukea yrityksiltä 9 154 euroa, puoluejärjestöiltä 2 000 euroa ja muilta 7 950 euroa.

Mutta, mutta, kysyy lehti. Näistä luvuista eivät ilmene mahdolliset suurlahjoittajat tai niiden puuttuminen.

Tarja Filatovkin on röyhkeä ja vaatii pääministeriltä selvitystä vaalirahoituksesta. Sen sijaan itse hän ei ole eritellyt vaalirahoitusilmoituksessaan, vaikka on saanut yrityksiltä tukea 6 400 euroa.

On se törkeää!

Mahdottomaksi menee. Rehtejä ja rehellisiä kansanedustajia alkavat olla ne, jotka ovat korjanneet vaalirahoitusilmoituksiaan. Me, jotka emme ole korjanneet, olemme epäilyttäviä luimuilijoita!

Taitavaa. Minutkin mainitaan porsaanreikien hyväksikäyttäjänä. Olen saanut tukea Länsimäen sosialidemokraatit tuki ry:ltä 26 300 euroa. Totta. Kyse on omasta vaaliyhdistyksestäni. Yritän pitää omat rahani ja vaalirahat erillään.

Se kai on sallittua.

Vaalirahat – ottamani suuren lainan lisäksi – on neljän vuoden aikana kerätty julkaisemalla säännöllisesti 86 000 kappaleen painoksena Vantaalla ilmestyvää Kiljusen herrasväki -lehteä. Lehden ilmoittajat ovat välillisesti tukijoitani.

Yritysten lisäksi siellä on näkyvissä lukuisia ammattiliittoja, jotka kuulemma hämärässä rahoittavat vasemmiston kampanjointia.

Muistuu mieleen Pertti Paasion kertoma juttu. Paikallislehti kysyi, onko hänellä suhde sihteeriinsä. Paasio hiiltyi. Seuraavan aamun lehdessä oli otsake: Paasio kiistää suhteen sihteerinsä kanssa.

Elä sitten tällaisen todellisuuden kanssa.

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu