Juntan kourissa

Oli kurja olo. Suuta kuivasi ja käsittämätön harmitus. Kuinka tässä taas kävi näin. Olin tehnyt pitkän työn. Pidemmän kuin useimmat kanssakilpailijani. Ja niin valtavasti olin saanut myös kannustusta. Monet, täysin tuntemattomat toverit tulivat ja vinkkasivat äänestäneensä minua. Olivat innoissaan. Minun puheeni oli vaikuttanut. Konkreettisia ohjelmallisia tavoitteita. Hieno idea uusi Forssan ohjelma.

Tässä sitä kuitenkin oltiin. Kärsin puoluekokouksessa vaalitappion. Jäin niukasti neljänneksi. Äänestyksen kolme ensimmäistä valittiin SDP:n varapuheenjohtajiksi. Jutta Urpilainen sai tuekseen puolueen johtoon Ilkka Kantolan, Maria Guzenina-Richardsonin ja Pia Viitasen.

En voinut uskoa tulosta todeksi. Pitkin päiväähän oli puhuttu, että poliittista kokemusta tarvitaan puoluejohtoon. Nuorten naisten lisäksi tarvittaisiin myös miehiä. Täytin hyvin vaadittavat kriteerit.

Puhelin soi. ”Vaari, ei tärkeää ole voittaa, vaan saada pelata mukana.” Lumi, viisivuotias lapsenlapseni lohdutti Iranista. Kyyneleet tulivat silmään.

Olin törmännyt junttaan. Mikä se semmoinen eläin on? Se on ilkeä, irvistää demokratialle ja jättää pahan mielen. Myös voittaneille, jos niillä on sydäntä.

Juntassa on pikkuporukka, joka ohjeistaa muut äänestämään kolmea nimettyä.

Tavoitteena on saada joku tai jotkut valittua keskittämällä äänet juntan listalle nimeämille. Listan ulkopuolelta valituksi tuleminen on käytännössä mahdotonta, vaikka todellisuudessa aito kannatus olisi suurtakin.

Hämeenlinnan puoluekokouksessa tehtiin päätös, ettei menettelytapavaliokunnan ehdotusta kaivata. Haluttiin kokousedustajien itsensä valitsevan puolueen varapuheenjohtajat.

Silti jouduin juntan kouriin. Kolme nimeä oli listattu ja niitä oikein hokemalla hoettiin kannatuspuheenvuoroja käytettäessä. Kolmea vietiin kollektiivina. Minä ja muut irtoehdokkaat ihmeteltiin menoa.

Tulos oli taattu. Hämmästystä herätti vain suuren suuri äänimääräni 185, joka uupui vain parisenkymmentä ääntä viimeksi valitusta.

Tuntui ja tuntuu epäreilulta. Olen valmis häviämään vaalit ja pulinat pois.

Mutta katkeralta tuntuu tunnustaa manipuloitu vaalitulos. Kaiken lisäksi puheenjohtaja vielä lievää väkivaltaa käyttäen ei edes huomioinut tehtyä ehdotusta suhteellisesta vaalitavasta, joka olisi saattanut tuottaa toisen tuloksen.

Tämä on idästä tuttua ohjattua demokratiaa. Sen verran aasialaisia yhä olemme.

Mutta kokousväki kapinoi. Monet kertoivat äänestäneensä minua ohi junttalistan. Eivät kuitenkaan riittävän monet. Eräät nuoret kapsahtivat kaulaani lohduttaen. Se lohduttikin.

Tärkeää ei ole voittaminen, vaan pelissä mukana oleminen. Yritän vakuutta itselleni. Joukkueenahan me viemme eteenpäin yhteistä viestiämme. Ei se niin tärkeää ole kenen kasvot ovat ensimmäisenä. Tärkeintä on asia.

Mutta sittenkin. Keulapaikoilta saa sanottavansa paremmin kuuluviin. Jos ei ole sanottavaa, sekin näkyy. Siksi politiikassa kamppailemme johtorooleista.

Reiluuden nimissä pitäisi keskeisissä henkilövalintatilanteissa luottaa itse kokousväkeen. Demokratiankin nimissä. Ei muiden puolesta ajatteleminen ja jopa päättäminen ole kovin vakuuttavaa. Emme kai kaipaa ohjattua demokratiaa – paitsi tietysti ne, jotka ovat ohjaksissa.

Kaikkein oudointa on, että lojaliteettisiteet ja juntan taakse asettuminen määräytyy kotiosoitteen mukaan. Minun olisi oltava uusmaalaisen toverin takana oululaista vastaan. Väliä ei ole toverin kyvykkyydestä tai muusta sopivuudesta.

Kuolettavaa ja demokratian halventamista. Puoluekokousten ilmapiiri on aina myrkyttynyt näistä menettelytavoista. Hämeenlinnassa vihdoin uskoimme olevamme tästä vapaita. Niin vain juntta kuitenkin jyräsi ylitse. Vikise nyt siinä sitten.

En vikise pitkään. Puoluejohto on valittu. Sen takana ollaan. Liikkeellämme on nyt uudet nuorentuneet kasvot. Tarvitsevat meidän kaikkien tuen. Sen myös saavat.

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu