Menshevikkejä etsimässä
Kävin Moskovassa. Kaksikin syytä. Etyjin erityislähettilään tehtävä juoksuttaa.
Ottivat komeasti vastaan ulkoministeriön edustustiloissa. Varaulkoministeri Aleksander Grushko isännöi neuvotteluja. Hän on Moskovan aivot Etyj-asioissa.
Ilahduin keskusteluistamme. Venäläiset tukevat Suomen aloitteellisuutta käynnistää Etyjin puheenjohtajana jäsenmaiden välinen dialogi kansainvälisestä vaalitarkkailusta. Eivät edes asettaneet tiukkoja reunaehtoja. Helpottaa työtäni, kun ei tarvitse ottaa vastaan torjuntoja myöskään muualta. Pienten askelten politiikkaa – sitä on Suomen diplomatia. Avaamme portteja muiden
kulkea.
Toinen syy käydä Moskovassa oli etsiä menshevikkejä. Euroopan demaripuolueen valtuuskunta itävaltalaisen puheenjohtajansa Peter Schiederin johdolla oli liikkeellä.
Kaikki alkoi Brysselistä vuonna 1903. Toinen yleisvenäläinen sosialidemokraattien edustajakokous jakautui kahtia. Saimme bolshevikit ja menshevikit. Koko kansainvälinen työväenliike jakautui.
Lopputuloksena oli Venäjällä viime vuosisadan ainutlaatuisin ja mittavin yhteiskuntakokeilu. Kansakuntaa vietiin onneen – tarvittaessa pakolla. Onnelan rakentajat pitivät itseään tilivelvollisina vain historialle, ei kansan vaihteleville mielialoille ja toiveille. Demokratian käsite kirposi kohtalokkaasti venäläisestä sosialidemokratiasta.
Historia on tuomionsa jo langettanut. Venäjällä sosialidemokratia ei kuitenkaan ole vieläkään toipunut. Menshevikkejä haetaan yhä. Siksi olimme reissussa.
Mitä löysimme? Epätoivoisen ja vanhentuneen Mihail Gorbatshovin. Hän perusti aikoinaan 2001 piskuisen Venäjän sosialidemokraattisen puolueen, joka otettiin demari-internationaalin jäseneksikin. Valitettavan piskuiseksi puolue jäi, ja Gorbakin sen jätti.
Eipä paljoa valoisampi ollut Grigori Javlinskinkaan tapaaminen. Hänen sosiaaliliberaalinen Jabloko-puolueensa on kuihtumassa. Duuman vaaleissa ei pärjätty eikä ihmisoikeuksista huolta kantavalle puolueelle oikein näytä riittävän kysyntää.
Entä Boris Nemtsov, Oikeistovoimien liiton puheenjohtaja? Entisellä Boris Jeltsinin kauden ministerillä oli vauhti päällä. Venäjä eristää itsensä lännestä ja on tukehtumassa korruptoituneen byrokratian otteessa. Demokratialla ei ole tilaa. Kovin yksin liberaali oikeisto on kuitenkin jäämässä.
Valta on ”valtapuolueella”, Yhtyneellä Venäjällä ja viime kädessä Vladimir Putinilla, ohjattujen vaalien kautta mandaatin hakeneella kansakunnan johtajalla.
Entä oppositio? Menneisyydestä voimansa hakeva kommunistinen puolue ja räyhäpopulistinen, politiikan kuonaa kaapiva Vladimir Zhirinovski löytyvät duumasta. Mutta eihän niistä ole vaihtoehdoksi nykymenolle.
Jos ja kun oppositiota kaivataan, Venäjällä tänään se voi löytyä ainoastaan vasemmalta. Eivät venäläiset niinkään kysy pluralistisen demokratian ja poliittisten ihmisoikeuksien perään kuin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perään. Sosialidemokratiaa Venäjä kaipaa.
Demarien näköinen porukka duumasta löytyikin. Sergei Mironovin, liittoneuvoston puhemiehen johtama Oikeudenmukainen Venäjä. Kyllä, Kremlin suosiollisella avustuksella puolue perustettiin. Vaaleissakin se pärjäsi. Ohjelma on tutun näköinen: sosialidemokraattinen. Mutta onko puolue aidon uskottava? Sitä kysyimme.
Vaihtoehdot ovat vähissä. Voimme tietysti olla vailla poliittisia yhteyksiä Venäjälle. Jos yhteyksiä haemme, joudumme toimimaan ohjatun demokratian oloissa. Parasta mitä näissä oloissa käteen jää on Mironovin porukka.
Ei kuin soitto ero Heinäluomalle. Hän on menossa Sosialistisen Internationaalin varapuheenjohtajana kokoukseen Ateenaan. Harkitsevat Oikeudenmukaisen Venäjän jäsenyyshakemusta. Meidän Moskovassa käyneiden suositus on selvä: antakaa tarkkailijan asema venäläisille. On parasta edetä asteittain, mutta edetä. Venäjää ei ole syytä eristää.
”Olen menševikki”, totesi jo Väinö Tanner Stalinille. Tannerin vastaanotto ei ollut tuon jälkeen bolševikki Josif Dzugasvilin toimesta kovin lämminhenkinen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tarton_rauha
Ilmoita asiaton viesti
”Olen menševikki”, totesi jo Väinö Tanner Stalinille. Tannerin vastaanotto ei ollut tuon jälkeen bolševikki Josif Dzugasvilin toimesta kovin lämminhenkinen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tarton_rauha
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oikeudenmukainen_Ven%C3%A4j%C3%A4
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on ollut se käsitys, että tuo tapahtui Talvisotaa edeltävissä neuvotteluissa 1939 eikä noissa Tarton rauhanneuvotteluissa. Muistan, että olisin nähnyt ja kuullut Johan Nykoppin kommentoivan televisiossa tuota toteamusta.
Ilmoita asiaton viesti
Perun sanani. Tanner tosiaan kehui menševikkiydellään bolševikki Dzugašvilille vasta parikymmentä vuotta myöhemmin. Härnäys ei saanut Neuvostoliittoa polvilleen.
Tannerilla oli myös tapana mennä kristilliseen aikaan nukkumaan, joten hän ei jäänyt ryyppäämään venäläisten kanssa tunnelmaa kohottaakseen. Myöskään Johannes Virolaisella tai Matti Vanhasella ei ole ollut ehkä tästä syystä oikein suurta menestystä idässä.
Ilmoita asiaton viesti
SDP:n sirarpuolue USA:ssa on mitättömän pieni
USA Democratic Socialists of America, DSA
http://www.dsausa.org/dsa.html
Ilmoita asiaton viesti
Mikä on sitten Venäjän nykyväri, Kiljunen?
Onko tämä US kokoomuksen äänitorvi?
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän väri on ollut Pietari I Suuren ajoista alkaen vihertävä, se, mikä oli Neuvostoliitolla ja mikä on Venäjällä rajapylväissään. Se on ollut myös univormun värinä. Venäjä on tummahkoa lehtivihreää.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjällä vallassaolevaa Yhtenäinen Venäjä-puoluetta on sanottu Kokoomuksen veljespuolueeksi. Yhtenäinen Venäjä kuulunee myös Euroopan konservatiivipuolueiden yhteenliittymään, josta poliittiset vastustajat ovat käyttäneet nimitystä Musta internationaali. Tosin tuon mustan värin ovat aiemmin omineet anarkistit.
Ilmoita asiaton viesti
Euroopan kansanpuolueet muodostavat kokoomuspuolueina yhteisön, jonka jäseninä ovat niin Yhtenäinen Venäjä kuin Kansallinen Kokoomus, joista edellinen elvyttä isänmaataan osin kansalliskonservativiisessa teollisuuspoliittisessa hengessä ja jälkimmäinen kilpailee mielikuvaliberalismista SDP:n kanssa mm. homofiilisilla hankkeilla. Vastakohdaksi (punaiselle) Sosialistiselle Internationaalille on konservatiivi-internationaalia kutsuttu Mustaksi Internationaaliksi.
Yhtenäinen Venäjä harjoittaa teollisuuspolitiikkaa ja panee asioita järjestykseen, kun taas Kansallinen Kokoomus istuu kädet ristissä ja vetoaa markkinavoimiin. Veljekset eivät siis ole kuin ”ilvekset”.
Ilmoita asiaton viesti
Euroopan kansanpuolueet muodostavat kokoomuspuolueina yhteisön, jonka jäseninä ovat niin Yhtenäinen Venäjä kuin Kansallinen Kokoomus, joista edellinen elvyttä isänmaataan osin kansalliskonservativiisessa teollisuuspoliittisessa hengessä ja jälkimmäinen kilpailee mielikuvaliberalismista SDP:n kanssa mm. homofiilisilla hankkeilla. Vastakohdaksi (punaiselle) Sosialistiselle Internationaalille on konservatiivi-internationaalia kutsuttu Mustaksi Internationaaliksi.
Yhtenäinen Venäjä harjoittaa teollisuuspolitiikkaa ja panee asioita järjestykseen, kun taas Kansallinen Kokoomus istuu kädet ristissä ja vetoaa markkinavoimiin. Veljekset eivät siis ole kuin ”ilvekset”.
Toveri Kiljusen kysymykseen kannattaisi ehkä todeta, että menshevikit tapettiin jo Neuvostoliiton aikana 1920-1930-luvulla viimeiset, joten heitä voi katsella jostain joukkohaudoista.
Ilmoita asiaton viesti
Olipa hyvä blogi. Allekirjoitan joka sanan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiljunen on mielenkiintoinen persoona. Odotan vain hänen omaa ”todellista” ohjelmaansa. Kyllä se siitä. Todella arvostan.
Ilmoita asiaton viesti
Uskoisin, että tri Kiljusen ohjelma on dialektinen joustavuus.
https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/fi.html
Edes CIA ei saa menshevikeistä selvää. Huipputiedustelupalvelun mukaan SDP:n puheenjohtaja on Eero Heinäluoma ja Jutta Urpilainen on vain joku houkutuslintu, jos sitäkään.
Tässä Yhdysvaltain ulkomaantiedustelun tiedot SDP:n puheenjohtajasta:
Center Party or Kesk [Matti VANHANEN]; Christian Democrats or KD [Paivi RASANEN]; Green Party or VIHR [Tarja CRONBERG]; Left Alliance or VAS [Martti KORHONEN] (composed of People’s Democratic League and Democratic Alternative); National Coalition (conservative) Party or Kok [Jyrki KATAINEN]; Social Democratic Party or SDP [Eero HEINALUOMA]; Swedish People’s Party or SFP [Stefan WALLIN]; True Finns [Timo SOINI]
Ja todellinen johtaja on Eero HEINALUOMA.
Ilmoita asiaton viesti
Myöhemmin tunnetuimpia menshevikkejä olivat Leo Trotski, joka loikkasi päivää ennen Lokakuun vallankumouksen alkua bolshevikkeihin ja sitteemmin aloitti valtataitelun Leniniä vastaan, Puolan diktaattori Joszef Pilsudski ja Ukrainan ententemielinen separatistijohtaja Simon Petljura (joka oli yhtä kova fasisti ja antisemiitti kuin saksalaismielinen kilpailijansa Skoropadskikin (joka oli myöhemmin ainoana itäslaavina Hitlerin puolueen jäsen).
Kukaan ei Venäjällä tunnustaudu ainakaan noiden ”perilliseksi”.
Ilmoita asiaton viesti
Touhunne on typeriä ja itsekkäitä. Yritätte muka perustaa ja tukea sosiaalidemokraattisen puolueen perustamista Venäjälle. Se tarkoittaa täysin samaa tai on oikeastaan pahempaa kuin Putinin ohjattu demokratia. Tarkoituksenne on vain hallita hierarkisesti Venäjää ja soveltaa petoksellista ohjelmaa siellä. Venäläiset ovat mieltyneet vahvaan ja pätevään johtajaan, joten Venäjän kansan mieltymyksiä on kunnioitettava.
Suomen kannalta kansainvälinen valtioiden väliset rajat ylittävä sosiaalidemokratia on todellinen uhkatekijä ja sen ohjelma sisältää petoksen Suomen kaltaiselle pienelle valtiolle. Saksan ja Venäjän välinen kaasuputki on tästä oiva esimerkki, jossa toverinne Paavo Lipponen on mukana.
Mauno Koivisto teki pahimman mahdollisen virheen kun ryhtyi tukemaan Gorbaa. Koiviston tarkoituksena oli vahvistaa yhden puolueen eli sosiaalidemokratian asemaa Venäjällä, hänen oikeaoppinen tehvävänsä olisi ollut vahvistaa Suomen ja suomalaisten asemaa, sekä tukea Neuvostoliitosta irtoavia valtioita. Koivisto oli Suomen Presidenttinä sitoutunut täysin omaan puolueeseensa, vaikkä hänen olisi pitänyt sitoutua Suomen ja suomalaisten sekä lähialueen vahvistumiseen. Viron itsenäistyminen tarkoitti lähialueen kehittymistä Suomen kannalta myönteiseen suuntaan, nyt mennään kuitenkin täysin päinvastaiseen suuntaan kun Venäjän asema vahvistuu Itä-merellä. Kaikki tämä johtuu siitä että Suomi on valinnut täysin virheellisen linjan suhteessa Venäjään. Sodan jälkeen harjoitettu NL miellyttämispolitiikka oli tietenkin tilanteeseen nähden välttämätön, mutta ei siitä mihinkään pidemmän aikavälin ohjelmaksi tietenkään ole. Näistä syistä johtuen Venäjä tällä hetkellä mellastaa Karjalan kannaksella ja Itämerellä miten sitä itseään sattuu huvittamaan.
Tämäkin esimerkki osoittaa selkeästi SDP olevan täysin vieras elementti suomalaiseen yhteiskuntaan ja tästä syystä puolueen johdon tulisi pidättäytyä laajentumasta teoreettista aatettaan ja hillitä sen jäsenistön toimintaa erityisesti Suomen maaseudulla. Punaiset pisteet maaseudulla muodostavat ongelman. Vasemmiston pyrkimykset laajentua ja hallita maaseutua ovat tuomittavia, jotka rikkovat rauhallisen ja pitkään traditioon perustuvan elämänmuodon maaseudulla. Kehottaisin jäsenistöänne sopeutumaan maaseudulla vallitseviin olosuhteisiin ja kunnioittamaan maaseudun demokratiaa. Kansainvälisellä puolella kehottaisin pidättäytymään ja jättäytymään ulkopuolelle vastaavien puolueiden kanssa tapahtuvasta yhteistyöstä, tällä tavalla teette parhaan mahdollisen palveluksen Suomelle ja suomalaisille.
Ilmoita asiaton viesti