Menshevikkejä etsimässä

Kävin Moskovassa. Kaksikin syytä. Etyjin erityislähettilään tehtävä juoksuttaa.

Ottivat komeasti vastaan ulkoministeriön edustustiloissa. Varaulkoministeri Aleksander Grushko isännöi neuvotteluja. Hän on Moskovan aivot Etyj-asioissa.

Ilahduin keskusteluistamme. Venäläiset tukevat Suomen aloitteellisuutta käynnistää Etyjin puheenjohtajana jäsenmaiden välinen dialogi kansainvälisestä vaalitarkkailusta. Eivät edes asettaneet tiukkoja reunaehtoja. Helpottaa työtäni, kun ei tarvitse ottaa vastaan torjuntoja myöskään muualta. Pienten askelten politiikkaa – sitä on Suomen diplomatia. Avaamme portteja muiden
kulkea.

Toinen syy käydä Moskovassa oli etsiä menshevikkejä. Euroopan demaripuolueen valtuuskunta itävaltalaisen puheenjohtajansa Peter Schiederin johdolla oli liikkeellä.

Kaikki alkoi Brysselistä vuonna 1903. Toinen yleisvenäläinen sosialidemokraattien edustajakokous jakautui kahtia. Saimme bolshevikit ja menshevikit. Koko kansainvälinen työväenliike jakautui.

Lopputuloksena oli Venäjällä viime vuosisadan ainutlaatuisin ja mittavin yhteiskuntakokeilu. Kansakuntaa vietiin onneen – tarvittaessa pakolla. Onnelan rakentajat pitivät itseään tilivelvollisina vain historialle, ei kansan vaihteleville mielialoille ja toiveille. Demokratian käsite kirposi kohtalokkaasti venäläisestä sosialidemokratiasta.

Historia on tuomionsa jo langettanut. Venäjällä sosialidemokratia ei kuitenkaan ole vieläkään toipunut. Menshevikkejä haetaan yhä. Siksi olimme reissussa.

Mitä löysimme? Epätoivoisen ja vanhentuneen Mihail Gorbatshovin. Hän perusti aikoinaan 2001 piskuisen Venäjän sosialidemokraattisen puolueen, joka otettiin demari-internationaalin jäseneksikin. Valitettavan piskuiseksi puolue jäi, ja Gorbakin sen jätti.

Eipä paljoa valoisampi ollut Grigori Javlinskinkaan tapaaminen. Hänen sosiaaliliberaalinen Jabloko-puolueensa on kuihtumassa. Duuman vaaleissa ei pärjätty eikä ihmisoikeuksista huolta kantavalle puolueelle oikein näytä riittävän kysyntää.

Entä Boris Nemtsov, Oikeistovoimien liiton puheenjohtaja? Entisellä Boris Jeltsinin kauden ministerillä oli vauhti päällä. Venäjä eristää itsensä lännestä ja on tukehtumassa korruptoituneen byrokratian otteessa. Demokratialla ei ole tilaa. Kovin yksin liberaali oikeisto on kuitenkin jäämässä.

Valta on ”valtapuolueella”, Yhtyneellä Venäjällä ja viime kädessä Vladimir Putinilla, ohjattujen vaalien kautta mandaatin hakeneella kansakunnan johtajalla.

Entä oppositio? Menneisyydestä voimansa hakeva kommunistinen puolue ja räyhäpopulistinen, politiikan kuonaa kaapiva Vladimir Zhirinovski löytyvät duumasta. Mutta eihän niistä ole vaihtoehdoksi nykymenolle.

Jos ja kun oppositiota kaivataan, Venäjällä tänään se voi löytyä ainoastaan vasemmalta. Eivät venäläiset niinkään kysy pluralistisen demokratian ja poliittisten ihmisoikeuksien perään kuin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perään. Sosialidemokratiaa Venäjä kaipaa.

Demarien näköinen porukka duumasta löytyikin. Sergei Mironovin, liittoneuvoston puhemiehen johtama Oikeudenmukainen Venäjä. Kyllä, Kremlin suosiollisella avustuksella puolue perustettiin. Vaaleissakin se pärjäsi. Ohjelma on tutun näköinen: sosialidemokraattinen. Mutta onko puolue aidon uskottava? Sitä kysyimme.

Vaihtoehdot ovat vähissä. Voimme tietysti olla vailla poliittisia yhteyksiä Venäjälle. Jos yhteyksiä haemme, joudumme toimimaan ohjatun demokratian oloissa. Parasta mitä näissä oloissa käteen jää on Mironovin porukka.

Ei kuin soitto ero Heinäluomalle. Hän on menossa Sosialistisen Internationaalin varapuheenjohtajana kokoukseen Ateenaan. Harkitsevat Oikeudenmukaisen Venäjän jäsenyyshakemusta. Meidän Moskovassa käyneiden suositus on selvä: antakaa tarkkailijan asema venäläisille. On parasta edetä asteittain, mutta edetä. Venäjää ei ole syytä eristää.

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu