Karakanda

”Kansanedustajat lomilla, avustajat töissä!” iski silmääni viikonvaihde Iltalehden ponnekas otsikko. Otti päähän. Olin juuri palaamassa toista viikkoa kestäneeltä virkamatkalta. Ja me siis lomilla?!

Palasin Etyjin parlamentaarisesta yleiskokouksesta Keski-Aasiasta, Kazakstanista. Olimme saaneet tutustua sen mahtipontisesti rakennettuun uuteen pääkaupunkiin Astanaan.

Näkyi, että öljy- ja kaasurikkaassa maassa ei ole pienestä rahasta puutetta eikä parlamentti häiritse suureellisia rakennuspuuhia kaiken maailman sosiaalipoliittisilla ohjelmilla.

Suomalaisvaltuuskuntaa piti hyvänä suurlähettiläs Marja-Liisa Kiljunen. Siis sittenkin lomilla!

Suurlähettiläämme oli viime syksynä puuhannut suomalaisen joulupukin Kazakstaniin. Suuri menestys. Lähes viikon ajan ykkösuutinen maan tiedotusvälineissä. Lasten kirjeiden määrä Kazakstanista Korvatunturille moninkertaistui. Vietiin Suomea maailmalle.

Kotini keittiökeskusteluissa sain tarjouksen lähteä joulupukiksi Kazakstaniin.

Lähes tartuin syöttiin. Ainoa, mikä pidätteli, olivat eduskunnan joulukuiset budjettiäänestykset ja haluttomuus lukea asiasta suomalaislehdistä. Johannes Koskisen mielestä tämä oli menetys. Olisin kuulemma ollut loistava joulupukki.

Näkyihän se SDP:n puheenjohtajuuskampanjankin aikana. Niin paljon minulla oli jaossa lahjoja vähän jokaiselle.

Muu suomalaisvaltuuskunta palasi Etyj-kokouksesta päivää minua aikaisemmin. Lyöttäydyin suurlähettilään seurueeseen. Hän teki päivän matkan Karakandaan.

Karakanda – pelkkä sanan kuuleminen synnyttää kylmät väreet selkäpiissä. Josef Stalinin kammottavan työleirijärjestelmän suurimpia keskuksia. Paikkakunta, jonne satojatuhansia neuvostokansalaisia karkotettiin.

Kaupunki, jonka laitamalla oli toisen maailmansodan aikaan Spasskin kuuluisa sotavankileiri.

Täällä toistasataa suomalaista sotavankia löysi kohtalonsa. Heidän
muistomerkilleen vaimoni laski kukkaseppeleen Suomen valtiovallan tervehdyksenä.

Karakanda sijaitsee keskellä ei mitään. Silmänkantamattomiin tyhjää aroa. Kuka aikoinaan tänne karkotettiin, oli varmassa tallessa. Pakotietä ei ollut.

Karakandan kaupunki perustettiin vuonna 1934. Sitä ennen vuonna 1931 paikkakunnalle oli pystytetty pakkotyöleiri Stalinin vainoissa karkotetuille.

Kaupunki rakennettiin pakkotyöllä. Mutta vieläkin enemmän. Julkean idean ydin oli saada ilmaista työvoimaa, joka pakotettiin maan alle louhimaan kivihiiltä. Karakanda oli koko Neuvostoliiton mittavimpia kivihiilikaivosalueita.

Kaivokset hallitsevat kaupunkikuvaa yhä vielä. Tänään ne ovat tosin ulkomaisen pääoman omistuksessa ja pakkotyö on pelkkää historiaa.

Nykyisin Karakanda on ennen muuta yliopistokaupunki, jossa on kymmenkunta korkeakoulua. Tätäkin selittää yllättäen kaupungin kalsea historia. Stalinin työleirit kutsuivat erityisesti neuvostoälymystöä. Kun viimeinen leiri purettiin vuonna 1959, jäi Karakandaan paljon akateemista väkeä. Heidän ansiostaan syntyivät uudet vahvat opinahjot.

Karakandan seudulla asuu runsaasti vähemmistökansallisuuksia. Kazakstaniin siirrettiin aikoinaan epäluotettavia vähemmistökansoja Neuvostoliiton rajaseuduilta. Yli miljoona saksalaista, satojatuhansia korealaisia, kymmeniätuhansia baltteja ja Karjalan suomalaisia tuotiin muokkaamaan koskematonta aroa.

Kollektiivitiloilla työskennelleet joutuivat kerran kuussa
ilmoittautumaan paikallispoliisille. Heidän jälkeläisiään on yhä maassa.

Spasskin sotavankileiri oli neljänkymmenen kilometrin päässä Karakandasta. Tänne oli säilötty vuosina 1941–50 yli 66 000 toisen maailmansodan eri rintamilta vangittua. Näiden joukossa oli 202 suomalaista.

Vankileirin karulle hautausmaalle on pystytetty muistomerkkejä saksalaisille, japanilaisille, ranskalaisille, unkarilaisille, romanialaisille ja suomalaisille sotilaille. Yhteensä täällä kuoli 7 765 vankia eli toistakymmentä prosenttia vangituista. Suomalaisia kuoli 146 eli yli 70 prosenttia! Syy: ensimmäiset tänne tuodut vangit olivat suomalaisia ja saksalaisia sotilaita. He joutuivat kurjimpiin olosuhteisiin.

Välirauhasopimus vuonna 1944 vapautti vielä elossa olleet suomalaisvangit.

Koitti kotimatka. Karakandan mittaamattomat arot jäivät taakse.