Vaalitarkkailua pelastamassa
Kansainvälinen vaalitarkkailu on kriisissä. Näkihän sen Venäjällä. Meitä, Etyjin edustajia ei päästetty seuraamaan kevään presidentinvaaleja. Koko järjestelmältä on pohja poissa, jos yksittäinen jäsenmaa alkaa sanella, millä ehdoilla sen vaaleja tarkkaillaan.
Suomella on tänä vuonna Etyjin puheenjohtajuus. Alexander Stubbin pöydällä ovat avaimet, joilla vaalitarkkailun umpisolmua avata. Näin, jos umpikujasta ulospääsy ylipäätään on mahdollista. Tarvitaan poliittista tahtoa. Sitä kartoittamaan minut palkattiin erityislähettilääksi ulkoministerin avuksi.
Pitkin vuotta on tullut kierrettyä. Muutakin kuin tahkoa. Pääkaupungista toiseen on matka käynyt. Huipentumana valmistelemamme vaalitarkkailun perusteita koskeva seminaari Wienissä viikon alussa.
Etyjin 56 jäsenmaan edustajat istuutuivat pyöreän pöydän ääreen. Hyvässä hengessä nostettiin kissa pöydälle. Ei vältetty vaikeimpiakaan teemoja.
Venäjä ei luota Etyjin vaalitarkkailuun. Kyse on jäsenmaiden sisäisiin asioihin puuttumisesta ja värivallankumousten järjestelystä. Lännessä ajatellaan toisin.
Tiukan objektiivisilla kriteereillä vaalitarkkailua on tehty. Jos tarkkailun tulos ei miellytä, parasta katsoa peiliin.
Tässä välissä me suomalaiset Etyjin puheenjohtajana luovimme. Halusimme avata dialogin. Tärkeätä, että eri osapuolet edes puhuvat toisilleen. Yhteisymmärrys on vielä kaukana, mutta kunpa edes kuunneltaisiin, mitä vastapuolella on sanottavaa.
Wienissä puhuttiin ja kuunneltiin. Ehkäpä jotain myös opittiin. Varmistettiin ainakin se, että vaalitarkkailu jatkuu. Seuraavan kerran Valko-Venäjällä syyskuun lopussa.
Seminaarimme oli menestys. Sitä kiitettiin eri puolilla. Arvon suurlähettiläät istuivat loppuun asti. Kuulemma tuiki harvinaista Wienin päivittäisissä Etyj-riennoissa.
Entä jatko? Sen pohtiminen oli päänsärkyni. Tarttis tehdä jotain, mutta mitä?
Venäjällä ja sen liittolaisilla olivat pasmat selvillä. Tarvittaisiin yhteinen päätöslauselma, jossa kirjattaisiin periaatteet vaalitarkkailun jatkosta. Me muut, jotka olemme tyytyväisiä nykytilanteeseen, emme uusia päätöksiä kaipaa.
Oli löydettävä välimuoto. Se löytyikin. Kutsutaan koolle Suomen kunnallisvaalien yhteyteen asiantuntijaseminaari sähköisestä äänestämisestä. Sitähän kokeillaan meillä ensimmäistä kertaa.
Näin Etyjin puitteissa voidaan jatkaa vaaleihin liittyvää keskustelua. Ilman kiusallisia päätöslauselmia. Sitä paitsi puheenjohtajamaa laatikoon oman raporttinsa vaalitarkkailusta joulukuun ministerikokoukseen. Sen sisällöstä on tietysti hyvä sopia jäsenmaiden kanssa, mutta vastuu on esittäjän.
Löytyi yhteisymmärrys. Löytyi myös minulle tulevaksi syksyksi lisätehtäviä. Nyt on kuitenkin edessä hetki kesälomaa.
Tietääkseni USA on ETYJ-jsen myöskin.
Miten sen maan vaalitarkkailu on onnistunut?
Tietääkseni vastaus on ollut jyrkkä EI.
Ilmoita asiaton viesti
USA ei liene ns siirtymätalous, eli ei kuulune tarkkailtavien piiriin. Se voi sitten olla toinen juttu, että pitäisikö kuulua…
Mutta se on kyllä hauskaa että Suomessa on tietty osa väestöä, joka aina kun Äiti-Venäjää kritisoidaan jostakin rientää heti apuun huutaen ”mutta kun USA sitä ja tätä…”
Äidinmaallista väkeä 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä toistaiseksi siirtymättömien ja siirtyneidenkin maiden oikeusjärjestelmissä on kehittämistä. Ei voida ajatella, että siirtymättömät ja jo siirtyneet voisivat olla valtiossopimuten periaatteiden ulkopuolella.
Kannattaisi lukea ehkä ensiksi Etyk-sopimus ja sitten miettiä, onko siellä jonkinlaista luokittelua talousvaiheiden osalta.
Bushin ensimmäinen vaalivoitto oli vahvasti kyseenalainen. Llisäksi Suomessa on ollut piiireitä, jotka mediaprosessien osalta voisivat saada Etyj:n vaalitarkkailusta joitain huomautuksia.
Ilmoita asiaton viesti
”Arvon suurlähettiläät istuivat loppuun asti. Kuulemma tuiki harvinaista Wienin päivittäisissä ETYJ-riennoissa”.
Joku suorasukaisemmin ajatteleva voisi ihmetellä, mitä hyötyä ETYJ:stä sitten on. Jäsenmaa Venäjän vaalien tarkkailussa siitä ei ollut mitään hyötyä, vaan putinistit jyräsivät kampanjan alusta ääntenlaskennan loppuun kuten halusivat. Jäsenmaa USA:n presidentin vaalissa hävinnyt ehdokas väärennettiin voittajaksi nepotistisella päätöksellä.
Se tiedetään, että kansainväliset sopimukset auttavat vain pieniä maita, mutta mitä hyötyä Suomelle on tähän mennessä ollut ETYJ-jäsenyydestä?
P.S. Kiitokset Kimmo Kiljuselle siitä, että kirjoitat edelleen näille sivuille keskustelun alustuksia. Ainakin minä luen mielelläni sosialistin mielipiteitä, vaikken samaa mieltä olekaan.
Ilmoita asiaton viesti
olisi parempi otsikko. Jutusta ei selviä, milloin kirjoittaja latelee viisauksiaan tosi mielessä, joka on siis hänen omansa, ja milloin hän yrittää olla satiirinen. Mutta duplimaatin tulee pitää optiot avoinna. Kun itse asiaan ei kannata yrittää, voi aina pajatella tekniikasta. Onhan se aika hyppäys: värjätystä sormesta ja kynästä ”sähköisiin” juttuihin.
Kun tuo Etyj aikoinaan pantiin Suomen duplimatian pöydälle, sen ehdoksi ilmaantui systeemien liberalisointi itäblokissa, muurin alentaminen. NL halusi blokkirajat tunnustetuiksi. Alkuperaïsessä virallisessa mapissa, joka oli koominen soppa, koko asia oli lyhyessä Bonnin sähkeessä. Oli se muutenkin tunnettu: Kennanin pitkästä sähkeestä USA:n vastaavaan teemaan, jota pidettiin ensi sijassa propagandana.
Suurvallat saivat mitä tahtoivat Etyjin paperiin. Ja vaikka Hgin suuri kokous oli ihme ja saavutus, joka laskettiin eduksi ja maineeksi Suomelle, suuria ei jatkolta odotettu. Monet tuon ”vaarallisen kiusallisuuden,” eli liberalisoinnin kirjaajista oli jo pelattu ulos hallinnosta – Suomessa. Jotkut sairaalan kautta. Mutta tuo mainos saavutti kansalaiset blokkirajojen molemmin puolin. Se oli kokouksen varsinainen saavutus.
Tällä pohjalla, jota ei aina tiedosteta oikein, Toveri K näyttää tuntevat poliittisen elossa pysymisen säännöt. Hänen ei tarvitse aamuisin tarkistaa näkymää napaansa nähdäkseen, joko hän heräsi koppakuoriaisena, kuten monet muut ”liberalisoinnin” ja ”rajojen vahvistajat” tekivät. Mutta eikö rikejä tule ottaa yhä? Eikö esim. ”vapaan” ja ”turvallisen” vaalin määrittelyä voisi pytää Etyjin osallistujilta kirjallisena – noin alkuun?
Ilmoita asiaton viesti
Jopas jopas:
”Oli löydettävä välimuoto. Se löytyikin. Kutsutaan koolle Suomen kunnallisvaalien yhteyteen asiantuntijaseminaari sähköisestä äänestämisestä. Sitähän kokeillaan meillä ensimmäistä kertaa.”
Tietojeni mukaan, tuo sähköinen kunnallisvaalikokeilu on kuin taivaan lahja kaikille demokratiaa polkeville hallituksille. Täysin läpinäkymätön vaalisysteemi, missä äänestyssofta kuuluu liikesalaisuuden piiriin ja on siten kaiken, toistan, kaiken, mahdollisen kontrollin ulkopuolella.
Miten äänestäjät voi koskaan olla varma siitä, kenen tiliin ääni menee? Tai kenen ääni hylätään?
Jos minä olisin yrittänyt saada, ja lopulta saanut sopimuksen ohjelmiston toimittamisesta, olisin upporikas eläkeikääni mennessä – ei sen tähden, että ohjelmatuotteen hinta olisi suuri, vaan siksi, että minulla olisi ohjelmistossa takaportit manipuloida lopputuloksia AIVAN TÄYSIN SENLAATUISIKSI KUIN HALUAISIN.
Sopivaa maksua vastaan jonkun puolueen tulosta korotetaan/vähennetään; sopivaa maksua vastaan tietyn ehdokkaan tulosta korotetaan/vähennetään; jne.
Tutustu tähän Jyrki J. J. Kasvin kirjoitukseen:
http://kasvi.org/index.php?id=5096&x=14&y=10
Ilmoita asiaton viesti
Valko-Venäjässä on kaksi ongelmaa: 1) suuri osa kannattaa vakaata politiikkaa pienellä diktatuurilla niin kauan kuin talous pitää. Tämä ei kiinnosta BBC:ä, 2) Valko-Venäjän monet vaalit on väärennetty varmuuden vuoksi, vaikka miltei rehellisesti voisi nipinnapin voittaa.
Pitäisi olla RIITTÄVÄSTI vaalitarkkailjoita, jotta voitaisiin lausua jotain todella konkreettista poliittisten lausuntojen ohessa tai poliittiset lausunnot voitaisiin PERUSTAAA havaintoihin.
Ongelma on vain siinä, ettie mikään maa halua maksaa riittävästi kunnollisesti Valko-Venäjän vaalitarkkailusta, joten homma menee aina huuteluksi.
Ilmoita asiaton viesti
http://m.hs.fi/inf/infomo?site=hs&view=1140&feed:a=hs.fi&feed:c=news&fee…
Ehkäpä Etyj-erikoislähettilään lannattaisi pohtia asiaa myös siltä kannalta, että ellei Etyj ole (muka) koskaan palvellut Yhdysvaltain etua niin kuin ei (muka) Yhdistyneet kansakunnatkaan ja mikäli Venäjä on jatkuvasti pettynyt Etyj:lle myönnettyihin vähäisiin tehtäviin, mihin ei kuulu mm. rauhanturvaaminen IVY:ssä niin mitä virkaa Etyj:llä tulevaisuudessa on, ellei sitä esimerkiksi EU:ssa pyritä jykevöittämään.
Ilkka Kanerva oli lyhyenä ulkoasiainministeriaikanaan periaatteessa remonttimies ja Etyj-mies, mutta nyt kun Suomen Etyj-puheenjohtajuus on puolessa völissäö, ei ainakaan lööpeistä voisi päätellä, että agendalla olisi jotenkin Etyj:n jykevöittäminen.
Yhdysvallat eii liene koskaan ylätasolla tosiasiassa rvostanut Etyj:iä, vaan se on ollut vain yksi kiintolenkkiavian työkalulaatikossa, missä jakoavaimia ovat olleet bilateraaliset sopimukset, vapaaehtoisten koalitiot ja NATO.
Jos Venäjäkin lopuksi kyllästyy tai menettää toivonsa Etyj:n suhteen, ilmeisesti se pitää muuttaa muisto- ja perinnetyhdistykseksi ja ajaa alas WEU:n tapaan johonkin koipussiin.
Uskoisin, että hallituksen palveluksessa olevilla ei ole oikein sananvapautta asian suhteen, mutta oppositiokansanedustajilla, joilla ei ole Etyj-tehtävää, voisi olla enemmän vapausasteita.
Mitäpäs jos Uusi Suomi haastattelisi vaikkapa Erkki Tuomiojaa aiheesta: Etyj tulevaisuudessa?
Etyj tarjoaa mm. roolipelejä nuorille
http://www.finlandosce.org/Public/Default.aspx
Olisi ehkä strateginen hanke laajentaa Etyj:n tehtäviä, mutta siihen Yhdysvallat ei todennäköisesti suostuisi – ainakaan nykyisen presidentin aikana.
Suurlähettiläs (retired) Heikki Talvitiekin on melko mielenkiintoisessa tilanteessa.
Ilmoita asiaton viesti
”Näin Etyjin puitteissa voidaan jatkaa vaaleihin liittyvää keskustelua. Ilman kiusallisia päätöslauselmia.”
…juu, parempi olla tekemättä poliitikoille niin kiusallisia päätöksiä. Höpöttäminen on paljon mukavampaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ongelma on siinä, että diplomaatti ja virkamies säilyttääkseen objektiivisuutensa ei yleensä voi kertoa meneillään olevista asioista, kun taas sen osoittaminen, että on ”ajan hermolla”, on poliitikolle erityisen tärkeää, koska äänestäjät muuten uskovat, ettei poliitiko ”tee mitään” ja vain pakahtuu etuisuuksiinsa.
Etyj:n osalta kysymys on siitä, että VenäjäKIN alkaa olla läpeensä tyytymätön Etyj:iin, jota se on suositnut EU:n ohella Yhdysvalötian johtaman NATO:n vaihtoehtona Shanghain yhteistyöjärjestön ja moninapaisen maailmanpolitiikan nimissä.
Kyse ei siis ole pelkästään vaalitarkkailusta, vaan siitä, onko enää Venäjänkään mielestä Etyj:llä tekoa – edes IVY:ssä.
Venäjä on NATO:a vastustaessaan klannattavat Etyj:lle entistä laajempia tehtäviä, mitä tietenkin Yhdysvaltain on oman ulkopolitiikkansa: NATO:n ja vapaaehtoisten koalitioiden vuoksi pitänyt tosiasiassa vastustaa, vaikka Yhdysvallatkin on pitänyt vaalitarkkailua säilytettävänä asiana.
NATO keksi itselleen uusia tehtäviä Neuvostoliiton purkauduttuakin, mutta pienellä sihteeriställö ja ”kädestä suuhun” -rahoituksella toimivalle Etryj:lle se on erittäin vaikeaa, miltei mahdotonta.
Etyj:n pelastamiseksi pitäisi olla jonkinlainen tahtotila, mutta jos poliittiset raamit edellyttävät sen mitätöintiä niin niin kai siinä sitten lopulta käy…
Ilmoita asiaton viesti
Eipa ole tuohon edelliseen paljoa muuta lisaamista kuin onnea Kimmo Kiljuselle vaalitarkkailun pelastamiseen!
Ilmoita asiaton viesti
kuin kiertää maailmalla vaalitarkkailijana. Ollaan sitä sitten USA:ssa, Venäjällä, Kiinassa, Intiassa, Etelä-Amerikan maissa, Afrikan maissa, miltei missä tahansa.
Ilmoita asiaton viesti
Otsikon ”Vaalitarkkailua pelastamassa” kertoo senkin, että SDP on vahvasti hukkumassa ja jäseniensä aiheet sen mukaan liikkuvat avannosta pääsemistä ja pelastumisesta.
vrt. ko. bloggaajan naskalipuheet.
Ilmoita asiaton viesti