Lasten huostaanotto
Kimmo Kiljunen
Nuorten silmät ovat syvällä tummassa. Ei hymyä. Olemme matkalla koulukotiin. Nuoret vantaalaistytöt ovat kuin viimeiselle tuomiolle saatettavia.
Tsaarinajalla perustettu kasvatuslaitos sijaitsee synkeässä metsikössä Nummelan Vuorelassa. Tavoitellaan maaseudun tervehdyttävää vaikutusta kaupunkiympäristön turmeltuneisuuden vastapainoksi. Pahantapaisuuteen taipuvaiset lapset ohjataan ”jumalanpelkoon, siveellisyyteen, tietoihin, ahkeruuteen ja hyvään järjestykseen” kuten asia sata vuotta sitten Vuorelaa perustettaessa ilmaistiin.
Tänään asia ilmaistaan toisin. On kyse lastensuojelusta. Koulukoti tarjoaa elämässään umpikujaan joutuneille, huostaan otetuille nuorille kasvatus-, opetus- ja hoitopalveluja. Tavoite on saada peruskoulu päätökseen.
Olin jokavuotisessa viikon työharjoittelussa. Tällä kertaa tutustuin lasten huostaanottoon Vantaalla. Aloitin Kuuselan perhekuntoutuskeskuksesta. Sieltä jatkoin Viertolan ja Tammirinteen vastaanottokeskuksiin sekä Asolan ja Harjulan lastenkoteihin.
Pelottavia paikkoja lapsuuden painajaisissa. Yhteiskunnan kylmä käsi uhkaa kaapata lapsen kotoa pakkolaitokseen. Kullakin on ennakkoluulonsa ennen kuin astuin Viertolan vastaanottokeskuksen ovesta sisään.
Kohtasin motivoituneita hoitajia, pääsääntöisesti naisia. Kohtasin myös pälyileviä, sisäänpäin katsovia nuoria, mutta myös ylienergisiä, levottomia lapsia. Kaikki ei ollut kohdalla, sen havaitsi. Lapsella ei ollut hyvä olla.
Syy tai toinen on johtanut kriisiin, jonka vuoksi lapsi kaipaa suojaa. Lastensuojelun tavoitteena ei kuitenkaan ole huostaanotto, vaan tutkia kaikki tiet, jotka saattaisivat lapsen takaisin kotiin. Lastensuojelu pyrkii tukemaan vanhemmuutta. Perhettä halutaan auttaa.
Yli puolet vastaanottokeskuksiin tuotavista lapsista pystytään sijoittamaan takaisin kotiin. Perhekuntoutuskeskus auttaa vanhemmuuden rakentamista. Hoitajien kanssa käydään yhdessä läpi tylsiä arjen askareita, joista ihmiselämä viime kädessä riippuu. Valitettavasti liian usein vain äidin kanssa, isiä ei näy, ei kuulu.
Jos koti ei kuitenkaan kykene lasta hoitamaan, ei ketään voida jättää heitteille. Siksi huostaanotto. Huoltajuus jää kuitenkin vanhemmalle ja jos mahdollista aina voidaan palata lähtöruutuun.
Vantaalla on myös kehitetty vaihtoehtoja nuorten kodin ulkopuoliselle laitossijoitukselle. Huostaan otettu lapsi voi asua omassa kodissaan tutussa ympäristössä, mutta sijaishuollon ohjauksessa. Kynnys huostaanoton ja normaalin elämän välillä on tehty mahdollisimman matalaksi.
Ihailin lastensuojelun työntekijöitä. Upeita, motivoituneita ihmisiä, jotka kohtaavat elämän rosoisempia kulmia. Palkka on pieni, mutta joka päivä tietää tehneensä jotakin hyvää.
Lastenkodissa juttuseuraani lyöttäytyi päihde- ja itsetuhokierteestä vapautunut tyttö. Iloiset, tahtovat silmät. Koulu on alkanut maittaa, sillä hän haluaa toimittajaksi. Otti minut elämänuskoonsa mukaan. Voiko lastensuojelulle suurempaa kiitosta antaa?
Kimmo K. :”Ihailin lastensuojelun työntekijöitä. Upeita, motivoituneita ihmisiä, jotka kohtaavat elämän rosoisempia kulmia. Palkka on pieni, mutta joka päivä tietää tehneensä jotakin hyvää.”
Samma här. Ihalilen etenkin sitä lastensuojeluntyöntekijää, jonka kimppuun suojeltavat olivat hyökänneet kirveiden kanssa ja onnistuneet haavoittamaan hänet sairaalakuntoon.
Olisiko jo aika demareidenkin lähteä ajattelussaan liikkeelle Suomen ratifioiman YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisista lapsen oikeuksista kasvaa siksi mitä he ovat, ja myös heidät maailmaan saattaneiden ja heitä hoitavien aikuisten vastuusta pitää huoli tästä asiasta, eikä junnata vuodesta toiseen vain mm. omien itsekkäiden puoluepoliittisten tms. virhepäätelmiensä ja vain aikuisten miesten ja naisten ”yhteiskunnallisen tasa-arvo-taistelun” jalkoihin jääneiden lasten ja nuorten väkivaltaisissakin oireissa?
Nämä nuoret kuvastavat ulospäin vain sitä, mitä he ovat aikuisten maailmasta täysin riippuvaisina lapsina joutuneet kokemaan. Vanhaa sananlaskua siteeraten: Niin metsä vastaa kuin sinne on huudettu.
Ilmoita asiaton viesti