ETYJ juoksutti

Oikein poliisisaattueessa mentiin eduskunnasta Finlandia-talolle. Sauli Niinistö ja Ilkka Kanerva olivat toisessa ja Johannes Koskinen minun kanssani toisessa mustassa autossa. Olipa juhlavaa. Juuri ja juuri tuon matkan olisi voinut kävelläkin. Mutta herrojen kyydissä oli hyvä mennä marjaan.
 

ETYJ:n vuosittaisen ministerikokouksen juhlapäivällinen odotti Finlandia-talossa. Samassa paikassa oli 33 vuotta aikaisemmin pidetty ensimmäinen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi. Presidentti Urho Kekkosen poliittisen uran huipentumia.  Sieltä sikisi nykyinen ETYJ ja ”Helsingin henki”. Oli muisteloille tilaa.
Alexander Stubb oli puikoissa. Suomen ulkoministerinä hän on edustanut ETYJ:n puheenjohtajamaata, joka tänä vuonna on Suomi. Ilmavasti, rennolla tyylillä Stubb on puheenjohtajuuttaan hoitanut. Olen voinut seurata asiaa vierestä.
Olen, yllättävää kyllä porvarihallituksen nimittämänä erityislähettiläänä auttamassa puheenjohtajaa. Yllättävää siksi, että eduskunnassa äänestäisin, jos vain voisin hallituksen kumoon. En kuitenkaan ETYJ:n puheenjohtajuuden hoidon vuoksi. Sattuneesta syystä. Olen auttanut vaalitarkkailuun liittyvissä kysymyksissä, jotka ETYJ:ssä olivat ajautuneet takalukkoon.
Ei voi kuin ihailla Ilkka Kanervaa. Pystyssä päin hän osallistui niin Messukeskuksen kokoustapahtumiin kuin Finlandia-talon päivällisiin. On miehen sielua raastettu. Hänenhän se piti olla Helsingin ETYJ-kokouksen sankari. Sitä hän olikin siihen asti kunnes riekunta eroottisista tekstiviesteistään oli saattanut kansakunnan lähes orgastiseen hybrikseen. Mies väistyi. Media sai kaivatun ruumiin.
ETYJ-kokous onnistui ja ei onnistunut. Yhteistä julkilausumaa ei saatu hyvästä yrityksestä huolimatta. Ei ole saatu kuuteen vuoteen. Kiista Etelä-Ossetian sodasta ja TAE-sopimuksen kirjauksista muodostivat tällä kertaa liian suureen kynnyksen.
Kokouksessa oli kuitenkin reiluhenki. Omaksi ilokseni vaalitarkkailusta ei kiistelty, vaikka vielä vuosi siten arveltiin, että siihen liittyvät riidat tulevat pilaamaan Helsingin kokouksen. Johdollani ETYJ:n sisällä on käynnistetty aiheesta dialogi, joka on purkanut pahimmat paineet. Mukavaa oli kuulla, kun Moskovaa ja Washingtonia myöten kiitettiin. Kreikalla on uutena puheenjohtajana vastuu jatkaa dialogia.   
Kokouksen ykkösteema oli Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin aloite uudesta eurooppalaisesta turvajärjestelystä. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on ajatusta tukenut ja ehdottanut aiheesta huippukokousta. Uutta ETYK:iä?!
Tarja Halonen on herrojen presidenttien aloitteellisuutta arvostanut. Viisaasti hän ehdotti huippukokouksen järjestämistä ETYJ:n puitteissa. Missäpä muualla?
Katsotaanpa tarkemmin, mitä Medvedev ehdottaa: jakamatonta turvallisuutta Eurooppaan Vladivostokista Vancouveriin, asevalvontatoimia ja konfliktien ennaltaehkäisyä. Tämähän on kuin keksisi pyörän uudelleen.
Samasta asiasta sitä puhuttiin vuonna 1975, kun ETYJ-prosessi synnytettiin. Silloin vain lisättiin turvallisuuden ihmisoikeusulottuvuus. Kyse ei ole vain valtioiden turvallisuudesta, vaan myös ihmisten.
ETYJ:n laaja turvallisuuskäsite on niittänyt menestystä. Eurooppa on kokenut kylmän sodan asetelman purkautuessa historiallisen suuren valtiollisten rakenteiden muutoksen ilman suursotaa. Valtava saavutus. Siitä on pidettävä kiinni.
Siksi on syytä vastata kyllä Medvedevin aloitteelle, mutta turvallisuuspoliittinen keskustelu on kanavoitava ETYJ:n sisään. Järjestöä on uudistettava ja kehitettävä. Siinä jatkotyö, jolla pitää ”Helsingin henki” hengissä.