Eläketurvakeskus pelottelee tarkoituksella

Eläkerahastot ovat paisuneet ennätykselliselle tasolle. Rahastoissa on varoja jo yli 240 miljardia euroa. Kansantuotteeseen suhteutettuna Suomen lakisääteiset eläkerahastot ovat maailman suurimmat.

Viimeisen parin vuoden aikana rahastot ovat kasvaneet 40 miljardia euroa ja niiden realituotto on ollut yli 9 % vuodessa. Tämä on merkittävästi enemmän kuin 3 %:n realituotto-oletus, jota käytetään rahastojen pitkän aikavälin kestävyysennusteissa. Samanaikaisesti eläkkeensaajat ovat ainoa tulonsaajaryhmä, jonka elintasoa lakisääteisesti lasketaan, kiitos taitetun indeksin.

Kun eläkerahastojen kasvu on hulppeaa, joudutaan keksimään muita syitä, jotta keskustelu eläkkeiden korotuksesta tukahtuisi. Viimeisin Eläketurvakeskuksen tilaama raportti, jonka on kirjoittanut tanskalainen professori Torben M. Ahdersen, pitää alhaista syntyvyyttä tekijänä, jonka vuoksi heikentää eläkeindeksiä.

Kekseliäisyydellä ei ole rajoja. Vuosikymmenestä toiseen eläkeasiantuntijat löytävät yhä uusia perusteita ”eläkepommi”, suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen, rahastojen laskevat tuotot, eläkeläisten ”tunkeutuminen pikkulasten pöytiin” tai alhainen syntyvyys, joiden johtopäätös on aina sama: nykyeläkeläisten eläkkeitä ei voida kohentaa.

Alentunut syntyvyys on fakta, mutta sitä ei pidä irrottaa erilleen muusta yhteiskuntakehityksestä. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä se kohentaa huoltosuhdetta, koska huollettavia lapsia on vähemmän. Pitkällä aikavälillä se nostaa työllisyysastetta. Alhaista syntyvyyttä kompensoi sekä maahanmuutto että työntuottavuuden nousu.

Useimmissa EU-maissa ei ole eläkerahastoja lainkaan. Presidentti Emmanuel Macronin sanoin Ranskassa on sukupolvien välinen sopimus, jonka mukaan kukin työssäkäyvä polvi maksaa lastensa kasvatuksen ja vanhempiensa eläketurvan. Miksi Suomessa nykyeläkeläiset pistetään maksamaan sekä omat että tulevaisuuden eläkkeet?

 

+11
kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu