Eläkkeet vahvistavat hyvinvointivaltiota

”Eläkkeet uhkaavat hyvinvointivaltiota” otsakoi Teemu Muhonen laajan artikkelinsa Evan uunituoreesta raportista (HS 31.10). Jälleen kerran eläkkeensaajia syyllistetään. Juttu päättyi pohdiskeluihin eläkkeiden leikkaamisesta tai verotuksen kiristämisestä.

Elinkeinoelämän valtuuskunta varoittaa raportissaan, että julkisten menojen kasvu uhkaa hyvinvointivaltiota. Ehkä niin, mutta miten tämä liittyy eläkkeisiin?

Vanhuuseläkkeemme on työeläke. Se ei ole julkinen budjettiperusteinen meno. Kyse on ansiosidonnaisesta etuudesta, joka on luonteeltaan itse ansaittua, myöhennettyä palkkaa. Työeläkemenomme ovat 27 miljardia euroa vuodessa. Ne maksetaan eläkerahastoista, ei valtion budjetista.

Kansaneläke ja takuueläke ovat julkisia menoja. Ne ovat vuodessa noin 3 miljardia euroa.

Eläkemenomme ovat kasvaneet vuoden 1995 13 miljardista eurosta nykyiseen 30 miljardiin euroon. Samanaikaisesti ovat eläkerahastot räjähdysmäisesti nousseet 36 miljardista eurosta 218 miljardiin euroon. Viimeisen neljännesvuosisadan aikana rahastot ovat keskimäärin kasvaneet 8 miljardia euroa vuodessa, kiitos osin eläkkeensaajia köyhdyttävän taitetun indeksin.

Suomen lakisääteiset eläkerahastot ovat kansantuotteeseen verrattuna maailmana suurimmat. Useimmissa EU-maissa ei harrasteta lakisääteistä eläkerahastointia.

Saksassa on täysin luovuttu eläkevarojen rahastoinnista. Aikoinaan Bismarckin johdolla luodut rahastot menetettiin kahteen kertaan sotien seurauksena. Eläkerahastointivirhettä ei enää tehdä.

Ranskassa presidentti Macron vahvisti eläkeuudistusta ajaessaan maan työeläkejärjestelmän perusperiaatteen. Sen mukaan jokainen sukupolvi rahoittaa edeltäjiensä eläkkeet. Suomessa halutaan Evan johdolla päinvastoin, että nykyiset eläkkeensaajat vastaisivat tulevistakin eläkkeistä.

Eva ei kerro, että eläkemenojen kasvaessa julkinen talous vahvistuu. Maksavathan eläkkeensaajat oman osuutensa veroista, eli 5,5 miljardia euroa vuodessa. Heidän verotuksensakin on kireämpää kuin muiden tulonsaajien.

 

 

 

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu