Geopolitiikkaa murtaa Armeniaa
”Häpeän Euroopan puolesta” totesin Armenian pääministerille Nikol Pashinjanille, kun tapasin hänet marraskuun alussa Jerevanissa. Eurooppa käytännössä vaikeni, kun Azerbaidzan hyökkäsi Vuoristo-Karabahin armenialaisalueelle 19. syyskuuta. Kuudessa päivässä sen yli 100 000 hengen väestö pakkosiirrettiin Armeniaan.
Venäläiset 2 000 rauhanturvaajaa, joiden tehtävänä oli ollut vuoden 2020 Azerbaidzanin hyökkäyksen jälkeen suojata Vuoristo-Karabahin väestöä, eivät muuhun pystyneet kuin auttamaan pakkosiirron toteuttamista. Yhtä voimattomia venäläiset sotilaat olivat olleet, kun azerit saarsivat koko alueen joulukuussa 2022 ja sulkivat Vuoristo-Karabahin ainoan ulospääsytien, Lacinin käytävän. Kymmenen kuukautta toistasataatuhatta ihmistä joutui elämään piirityksessä ilman ruoka-, lääke- ja polttoainekuljetuksia. Eikä Eurooppa tehnyt mitään.
Armeniassa on humanitaarinen kriisi. Pieni ja köyhä maa joutuu ponnistamaan äärimmilleen taatakseen elämän perusedellytykset pakkosiirretyille. Armenia on samassa tilanteessa kuin Suomi talvisodan jälkeen asuttaessaan Viipurin läänistä evakkoon ajetut. ”Nyt te koette saman kohtalon kuin karjalaiset vanhempani Kannakselta” purin tuntojani pakolaisille Jerevanissa.
Vaikeneeko Eurooppa yhä? On vähintään kaksi syytä, miksi ei pitäisi. Kysymys on vakavasta inhimillisestä hädästä ja humanitaarisella avulla on kiire. Kysymys on geopolitiikasta ja myös siksi humanitaarisella avulla on kiire.
Kreml on oppinut Ukrainan sodastaan. Pakkomielteinen pyrkimys palauttaa entinen imperiumi on parempi toteuttaa sisältäpäin kuin hyökätä ulkoapäin. Etelä-Kaukasuksella Georgian nykyhallitus on saatettu venäläismieliseksi. Putinin ja Erdoganin epäpyhäallianssi siunasi presidentti Alievin tahdon heittää armenialaiset ulos Vuoristo-Karabahista, jota he olivat asuttaneet vuosituhannen.
Pakkosiirtoja seuranneet massiiviset mielenosoitukset Jerevanissa vaativat ”maanpetturin”, pääministeri Pashinjanin päätä vadille. Venäläiset tahot provosoivat levottomuuksia. Etelä-Kaukasian ainoa demokratia ja korruptioon puuttunut hallitus haluttiin nurin.
Jos humanitaarista kriisiä ei saada nopeasti helpotettua Pashinjanin hallinto ajautuu vaikeuksiin. Juuri nyt tilanne ei kuitenkaan ole poliittisesti kriittinen. Armenialaiset ovat ikiajat hakeneet Moskovasta suojaa naapuriaan Turkkia vastaan. Vuoristo-Karabahin nöyryytyksen jälkeen Venäjään ei ensi kerran luoteta. Pettymys on syvä ja se näkyy kansalaisten mielipiteissä.
Pääministeri Pashinjan on tehnyt rohkeita askelia. Armenia on ratifioinut ICC:n, kansainvälisen rikostuomioistuimen perussopimuksen. Putinia uhkaa pidätys, jos hän tulisi maahan. Armenia on ottanut etäisyyttä Venäjän vetämästä Kollektiivisesta turvallisuusjärjestöstä CSTO:sta. Sen sotaharjoituksia ei enää järjestetä maassa eikä Pashinjan ole osallistunut järjestön huippukokouksiin.
Armenian hallitus on valmis rauhanratkaisuun Azerbaidzanin kanssa. Tämän on perustuttava kummankin maan alueelliseen koskemattomuuteen. Tilanteen pysyvä rauhoittuminen antaisi Armenialle liikkumatilaa. Aliev ja vielä vähemmän Putin eivät tätä halua. Historiallisesti Venäjän reuna-alueiden konfliktit ovat enemmän tai vähemmän palvelleet Kremlin intressejä. On syy puuttua tilanteisiin ja vahvistaa venäläisten läsnäoloa alueilla.
Mitä turvallisuuspoliittista liikkumatilaa Armenialla voisi olla? Nato-jäsenyyden haikailu ei ole sille realistinen vaihtoehto. Entä EU?
Pääministeri Pashinjanin vastaus on selkeä. Hänen mukaansa naapurimaan Georgian ehdokkuus EU:n jäseneksi on muuttamassa asetelman. Armenia on saamassa EU:n vastaisen rajan. Vakavaksi vaihtoehdoksi saattaisi tulla myös Armenian jäsenyysehdokkuus EU:ssa. Mutta onko Eurooppa tähän valmis? Soisin, että olisi.
Kimmo Kiljunen
ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja
Euroopan neuvoston Armeija-raportoija
Olipa tiukkaa asiaa ja samalla sivistävä katsaus entisen Neuvostoliiton alueelle.
Ilmoita asiaton viesti
Siellä, missä kansanedustaja Kiljunen on käynyt valvomassa vaaleja tai sovitellut jotakin, on aina vierailun jälkeen syttynyt sisällissota.
Sama havainto koskee presidentti Ahtisaarta (entinen Jugoslavia) ja presidenttiehdokas Haavistoa (Sudan).
Ilmoita asiaton viesti
Ajattelit sitten, että Ahtisaari, Haavisto ja Kiljunen ovat käyneet sovittelemassa vain asuja vaatekaupassa. Sota on keksitty Sudanissa, Jugoslaviassa ja Nagorno-Karabahissa vasta suomalaisten käytyä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Euroopan viherideologiselle naivuidelle kun maanosa ajautui energiariippuvaiseksi Venäjän toimittamasta kaasusta. Nyt Eurooppa tarvitsee kaiken mahdoillisen Turkin kautta toimitettavan Azerbajanin kaasun eikä tämän johdosta pysty millään tavoin vaikuttamaan alueen poliittisiin tapahtumiin.
Kiitos myös politiikkojen, lehdistön ylimielisestä ja halveksittavasta asenteesta Trumppia kohtaan kun tämä kritisoi Pariisin ilmastosopimusta ja Euroopan geostrategista energiapolitiikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä pettää aina, nyt armenialaiset.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin hyvä analyysi. Olen käynyt molemmissa maissa, tietenkin rauhan aikana. Kuitenkin oli levotonta eli pinnan alla kuohui suurien naapurimaiden puristuksessa. Siellä tunnettiin Suomen talvisota. Nyt vaikuttaa sille, että armenialaisten kohtalo on vähän samanlainen kuin karjalaisten. Ikäänkuin armenialaiset yritettäisiin rajata suurinpiirtein Uudenmaan kokoiselle alueella. Tai sitten heidät kokonaan nielaisee heidän antivihollisensa Turkki. Kävin Turkinvastaisella rajalla ja hämmästyi turkkilaisten sotilaiden riviä noin 100 m välein kääntyneenä Armenian suuntaan. Armeniallahan on oma uskontokunta, jossa on samankaltaisuutta kuin luterilaisuudessa. Liekö Luther käynyt siellä oppia saamassa, tuskin kuitenkaan. NL aikoinaan hävitti sieltä melkein kaikki kirkot ja luostarit. Näitä näki pientä maata kiertäessä paljon. Munkkilaitos on elpynyt, mutta ei nunnia näkynyt. Ulko-armenilaiset ovat tukeneet maan taloutta. Mm. tunnetut armenialaiset julkimot Cher ja Charles Aznavour. Teiden erinomaista kunto ihmettelin, mutta se on näiden filmitähtien ansiota. Tuskin tulee Kiljusen ansioksi se, että siellä tulisi sisällissotaa. Se kansa taistelee olemassa olostaan, ei sisäisestä ristiriidasta.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitokset Kimmo Kiljuselle erinomaisesta Armenia-analyysistä. Minäkin häpeän Euroopan puolesta, kun Armenian murhenäytelmä on jäänyt näin vähälle huomiolle ja melkein ilman toimenpiteitä. Armenialaisia voi hyvin verrata juutalaisiin, jotka ovat saaneet karmeaa kohtelua Saksassa ja muuallakin.
Armenialaiset ovat kristitty kansa, joka on asunut Turkin vaikutuspiirissä ja saanut kammottavaa kohtelua. Ensimmäisen maailmansodan aikana Turkissa tapettiin noin miljoona armenialaista. Saksassa on sotien jälkeen tuomittu holokausti ja juutlaisten surmat. Turkissa taas on rikos, jos nimittää armenialaisten kohtelua kansanmurhaksi.
Turkki on Euroopalle ja Natolle tärkeä liittolainen, jota ei haluta turhaan ärsyttää. Onkohan se syynä sille, että Armenian viimeaikaiset kovat kärsimykset Vuoristo-Karabahissa on sivuutettu niin häpeällisen vähäisellä huomiolla?
Ilmoita asiaton viesti