HX-hanke loppusuoralla

Suomen historian suurin yksittäinen julkinen investointi HX-hanke on loppusuoralla. Hankkeesta on juuri valmistunut kirja ”Raportti uusien hävittäjien hankinnasta” (Into 2021), johon on kirjoittanut yli 30 alansa asiantuntijaa. Heitä kaikkia yhdistää tavoite käydä hankinnasta tarpeellista julkista keskustelua.

HX-hankkeella pyritään korvaamaan nykyisten Hornetien suorituskyky täysimääräisenä. Tosiasiassa eduskunnan hyväksymä 10 miljardin euron tilausvaltuus toteuttaa kuitenkin paljon enemmän. Hornetien hankintahinta 1992-1994 oli nykyeuroina 3,4 miljardia. Tarvitseeko Suomen maanpuolustus lähes 190:n Hornet F/A-18 hävittäjän kapasiteetin? Yhden HX-hävittäjän ostohinta on noin 170 miljoonaa euroa – luku vertautuu Helsinkiin 2018 valmistuneen lastensairaalan rakennuskustannuksiin, jotka olivat 185 miljoonaa euroa.

Suomen hävittäjälaivasto on yksi Euroopan suurimmista, pois lukien hävittäjiä valmistavat maat. Pärjäisikö maanpuolustuksemme vähemmällä, erityisesti kun miehitetyt monitoimihävittäjät ovat nopeasti vanhenevaa sotateknologiaa. Viime vuosikymmenten sodissa hävittäjien osuus pudotuksista on ollut vain 0-3 prosenttia, kun ilmatorjunta ja ohjukset ovat pudottaneet pääosan hyökkäävistä koneista.

HX-hankkeiden tarjouspyynnöissä sotilaallinen suorituskyky asetettiin painavimmaksi valintakriteeriksi. Tulevana syksynä valtioneuvosto päättää ilmavoimien esityksestä, mikä konetyyppi valitaan. Hävittäjäkandidaatit eroavat toisistaan sotilaalliselta, taloudelliselta ja poliittiselta suorituskyvyltään sekä itsenäiseltä toimintakyvyltään ja näiden kaikkien erot on päätöksentekijöiden tunnettava.

Ero hävittäjäkandidaattien ylläpito-, huolto- ja käyttökuluissa saattaa olla jopa nelinkertainen. Matalimmillaan elinkaarikustannukset ovat 20 miljardia ja korkeimmillaan 40 miljardia euroa. Päättäjien ja veronmaksajien pitäisi olla perillä näistä eroista ja siitä, kuka kantaa vastuun, jos hävittäjien ylläpitoon varattu 10 prosenttia puolustusmenoista ei riitä ja kaavailtu 250 miljoonaa euroa ylittyy.

Hävittäjäkandidaatit eroavat merkittävästi myös huoltovarmuuden tasoltaan eli siinä, missä määrin niiden huolto ja käyttö ovat riippuvaisia rakentajamaasta. Samoin teollisen yhteistyön luonteessa ja määrissä on olennaisia eroja. Asetettu 30 prosentin eli lähes 3 miljardin euron teollisen yhteistyön tavoite merkitsee kotimaassa 20 000 – 25 000 henkilötyövuotta korkean teknologian aloilla, siksi avoimuus hävittäjäkandidaattien eroista on tärkeää kotimaisen työllisyyden, tutkimuksen ja tuotekehittelyn, vuosittaisten käyttö- ja ylläpitokustannusten ja itsenäisen toimintakyvyn ja huoltovarmuuden kannalta.

Sotilaallinen suorituskyky ei ole yksiselitteinen luku, kuten on esimerkiksi hävittäjän lentonopeus. Suorituskyky määräytyy sodankäynnin tavoitteista. Hävittäjäkandidaatit eroavat olennaisesti siinä, mihin eri maiden ilmavoimat niitä käyttävät. Esimerkiksi Britannian ilmavalvonnassa ja puolustuksessa on käytössä Eurofighterit ja merivoimien kauko-operaatioissa F-35-hävittäjät. Saksassa ilmapuolustuksen rungon muodostavat Eurofighterit, kun taas F-35-hävittäjät toimivat amerikkalaisten ydinkärkien kuljetuslavetteina. Boeingin Growler on puolestaan elektronisen sodankäynnin erikoiskone, jonka keskeisin tehtävä on vastustajan ilmavalvonnan ja tutkajärjestelmien eliminointi, mikä luo tilan muiden hävittäjien hyökkäykselle.

HX-hävittäjäkandidaateista yhdet ovat omimmillaan offensiiveissa, toiset puolustustehtävissä. Ilmataisteluissa tarvitaan nopeutta ja ketteryyttä. Etäälle iskettäessä täytyy pysyä piilossa pitkään ja pystyä eliminoimaan vastustajan ilmatorjunta sekä olla varustettu pitkänkantaman ohjuksin. Ilmavoimien sotilaallisen suorituskykylaskelman ydin on siinä, painotetaanko Suomen ilmatilan ja maan puolustusta vai kaukovaikuttamista.

Valittiin hävittäjäkandidaateista mikä tahansa, Suomen kansainvälisen puolustusyhteistyön läntinen perussuunta ei muutu. Ei silti ole yhdentekevää, syveneekö Suomen sotilaallinen side Yhdysvaltoihin entisestään vai nouseeko puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa uudelle tasolle vai sitoutuuko Suomi vahvemmin Euroopan puolustusytimeen ja puolustusteolliseen yhteistyöhön.

Onko olemassa riski, että hävittäjähanke kytkee ilmavoimamme alueen ulkopuolisen suurvallan ilmavoimien jatkeeksi? Ajautuuko maamme tällöin osaksi suurvaltojen vastakkainasettelua uhka- ja pelotejärjestelmineen ja tätä kautta potentiaalisen ensi-iskun kohteeksi? Kääntyykö mittavan HX-hankkeen turvallisuusvaikutus näin päälaelleen?

Kimmo Kiljunen

Kansanedustaja

toimittanut Raportti uusien hävittäjien hankinnasta-teoksen

kiljunen
Sosialidemokraatit Vantaa

Olen 69-vuotias kansanedustaja, neljän lapsen isä ja viiden lapsen isoisä. Eduskuntaan valinta vuonna 1995 muutti harrastuksen ammatiksi. Politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen on aina kiehtonut.
Olen ollut Vantaan kaupunginvaltuutettu vuodesta 1985 ja lähiötyöstä poliittinen toimintani alkoi. Olen voinut asteittain kasvattaa poliittista toimintasädettäni.
ETYJ:in puheenjohtajan erityislähettiläänä, ETYJ:in parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä ja Keski-Aasian erityisedustajana sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä minulla on tarjoutunut tilaisuus olla aktiivinen erityisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälinen toimintani ei ole poissa työstä oman maamme ja kuntamme kehittämiseksi, se on juuri sitä. Yhteisvastuu ei tunne rajoja. Suomi on yhä kiinteämmin osa Eurooppaa ja maailmaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu