Pienten työeläkkeiden korottaminen

Yhteensä 23 eli yli puolet demarikansanedustajista jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen pienten työeläkkeiden korottamisesta. Se on synnyttänyt aiheellisen vilkkaan keskustelun. Hyvä niin.

Halusimme selvittää, milloin käynnistetään hallitusohjelmaan kirjattu kolmikantainen selvitys siitä, miten löytää ne keinot, joilla voidaan nostaa alle 1 400 euron suuruisia työeläkkeitä nettomääräisesti 100 eurolla. Se voitaisiin toteuttaa käyttämällä siihen pientä osaa eläkerahastojen tuotoista.

Lisäksi kysytään, voitaisiinko samalla selvittää taitetun indeksin korvaaminen oikeudenmukaisemmalla työeläkeindeksillä.

Hallitusohjelman laatimisen jälkeen eläkerahastot ovat kasvaneet yli 40 miljardia euroa. Koronaepidemiasta huolimatta parin viime vuoden aikana rahastojen reaalituotot ovat olleet yli 9 prosenttia vuodessa. Tämä on huomattavasti enemmän kuin 3 prosentin reaalituotto-oletus, jota käytetään rahastojen pitkän aikavälin kestävyysennusteissa.

Hallitus on parantanut pienituloisimpien eläkeläisten eläketurvaa korottomalla takuueläkkeitä 50 eurolla ja kansaneläkkeitä 34 eurolla. Korotukset kohdistuivat 300 000 kansaneläkettä ja takuueläkettä (eli perustuloa) saavaan eläkeläiseen. Kustannukset olivat 183 miljoona euroa, mikä rahoitettiin valtion budjetista.

Toisin kuin takuu- ja kansaneläke työeläke on Suomessa lakisääteinen vanhuuseläke, jota saa 98 % eläkeläisistä. Työeläkettä ei makseta valtion budjetista vaan eläkerahastoista, joihin kootaan työeläkemaksuilla ansiosidonnainen eläketurva. Työeläke on luonteeltaan itse ansaittua, myöhennettyä palkkaa ja sen tehtävä on turvata ansaittu tulotaso eläkkeelläoloaikana.

Työeläkkeen arvon säilyttämiseksi otettiin alun perin käyttöön palkkaindeksi, joka vuonna 1977 muutettiin puoliväli-indeksiksi. Vuonna 1995 hyväksyttiin taitettu indeksi, jossa palkkakehityksen painoarvo on 20 % ja kuluttajahintojen 80 %. Eduskunnan päätöksen mukaan tällä ”eläketasoa heikentävällä toimenpiteellä” pyrittiin turvaamaan työeläkejärjestelmän kestävyys (StVM 17/1995) varauduttaessa suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymiseen.

Taitettu indeksi merkitsee sitä, että työeläkeläisten tulotaso laskee yleisen elintason noustessa. Seurauksena eläkkeensaajat ovat Suomessa ainoa tulonsaajaryhmä, joka lakisääteisesti köyhtyy.

Tulotasotilastot osoittavat, että ikä korreloi eläkkeensaajan pienituloisuutta. Köyhyysrajan alapuolella olevista 7 prosenttia on 65-vuotiaita, 22 prosenttia 75-vuotiaita ja 30 prosenttia 85-vuotiaita. Indekseihin vuosittain tehtävät tarkistukset eivät riitä ylläpitämään ansiosidonnaisen työeläkkeen tasoa, vaan mediaanituloon suhteutettuna eläkeläisten elintaso laskee iän karttuessa. Taitetun indeksin takia eläkkeelle siirtyvän eläketaso laskee parissa vuosikymmenessä 60 prosentista 40 prosenttiin ansaitusta keskipalkasta.

Taitetun indeksin hyväksymiseen 1995 vaikutti huoli eläkerahastojen riittävyydestä eläkeläisten määrän lisääntyessä. Eläkevarantoa haluttiin vahvistaa hillitsemällä eläkkeiden kasvua. Taitetun indeksin voimassaoloaikana vanhuuseläkeläisten määrä on kasvanut 790 000:sta 1,3 miljoonaan. Suuret ikäluokat ovat olleet nyt eläkkeellä noin kymmenen vuotta. Vuosina 1995–2018 eläkemenot ovat kaksinkertaistuneet, samalla eläkerahastot ovat lähes seitsenkertaistuneet.

Vuonna 1995 eläkerahastovarat olivat 36 miljardia euroa ja hallitusohjelmaa laadittaessa vuonna 2019 jo 198 miljardia euroa. Sen jälkeen rahastot ovat jatkaneet kasvuaan käytännössä koskemattomina nykyiseen 241 miljardiin euroon. Rahastojen bruttokansantuoteosuus on noussut 38 prosentista yli 100 prosentin. Kansantuotteeseen suhteutettuna Suomen lakisääteiset eläkerahastot ovat maailman suurimmat.

Eläkevaroista 65 %, eli lähes 150 miljardia euroa, on nykyisten eläkeläisten tai juuri eläkkeelle siirtyvien varoja. Nuorempien ikäluokkien osuus eläkesäätöistä on pienempi: 1960-luvulla syntyneiden 21 %, 1970-luvulla syntyneiden 10 % ja 1980–1990-luvuilla syntyneiden 4 %.

Suomalaisen eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyys on kansainvälisesti vertaillen yksi maailman laadukkaimmista. Järjestelmän varjopuoli on eläkkeensaajien elintason lasku ja köyhtyminen.

Eläkkeensaajien elintason turvaamiseksi ja köyhtymisen ehkäisemiseksi on jätetty lakialoite puoliväli-indeksin palauttamiseksi työeläkkeisiin (LA 7/2019 vp). Eläkevarojen riittävyyden toteamiseksi uudistus ehdotetaan tehtäväksi kymmenen vuoden määräajaksi siten, että 2/3 vuosittaisesta korotusvarasta tulisi kaikille euromääräisesti samansuuruisena ja 1/3 prosenttikorotuksena. Tämä tasoittaisi eläkkeensaajien keskinäistä tulonjakoa ja olisi edullinen pienten eläkkeiden saajille. Olisi syytä selvittää puoliväli-indeksin palauttamista lakialoitteessa esitetyllä tavalla.