Suuret ja pienet maat ja Suomen Nato-jäsenyyskeskustelu

Suomi ja Ruotsi käyttivät yhteispuheenvuoron, kun ETYJ-kokouksessa puitiin Venäjän turvatakuualoitetta ja Ukrainan kriisiä. Pienet sotilaallisesti liittoutumattomat pohjoismaat korostivat multilateraalisen sopimusjärjestelmän merkitystä, johon nojautuu Euroopan turvallisuusrakenne. Kyse on kaikkien sitoutumisesta suvereeniin tasa-arvoon ja kunkin valtion oikeuteen valita oma turvallisuusjärjestelynsä.

Suomen ja Ruotsin paalutukset olivat paikallaan. On oma arvonsa, että suurvallat käyvät vuoropuhelua jännittyneen tilanteen laukaisemiseksi, mutta ne eivät voi sopia muiden päiden yli, mitä kunkin rauhaan kuuluu. Jokaisella valtiolla on suvereeni oikeus päättää sotilaallisesta liittoutumisestaan ja yhtä suvereeni oikeus olla liittoutumatta.

Suomessa Nato-jäsenyyskeskustelu on vilkastunut. Sitä edesauttoi Venäjän ulkoministeriön päätiedottajan Maria Zaharovan lausunto joulun alla, jossa tämä totesi Suomen ja Ruotsin liittymisen Natoon johtavan Venäjän poliittisiin ja sotilaallisiin vastatoimiin. Ulkoministeri Sergei Lavrov toppuutteli sittemmin sanoessaan, että Suomen suvereniteettia kunnioitetaan ja suomalaiset itse päättävät halustaan liittyä Natoon.

Uutta vettä myllyyn on vuorostaan tarjonnut Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken. Hänen mukaansa kuulopuheet Suomen halusta liittyä Natoon pitävät paikkansa.

Suurilla mailla on taipumus tulkita omista lähtökohdistaan pienempien toimijoiden tahtoa. Suvereeniin tasa-arvoon kuuluu kuitenkin, että kukin päättää itse linjastaan.

Nato-jäsenyyttä Suomessa voidaan arvioida monesta lähtökohdasta. Jääkö Suomi jollekin harmaalle vyöhykkeelle, istummeko kaikissa relevanteissa keskustelupöydissä, onko Nato saman mielisten maiden arvoyhteisö, onko riski, ettemme pääsisikään mukaan halutessamme jne. Yksi kriteeri käy kuitenkin ylitse muiden: lisääkö vai heikentääkö Nato-jäsenyys Suomen turvallisuutta ja myös lähiympäristömme vakautta.

Amerikkalaiset sotilasasiantuntijat ovat antaneet ymmärtää, että nykytilanteessa Suomi ei tarvitse Naton 5. artiklan suojaa. Sen sijaan, jos liittyisimme Natoon, 5. artikla olisi todella tarpeen.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on viitannut samaan siteeratessaan Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia. Tämän mukaan Venäjän naapurina on nyt suomalaisia. Nato-jäseninä rajan takana olisi vihollisia. Yhteinen raja on turvallinen, kun molemmat osapuolet sen sellaiseksi kokevat.

Suomi ei ole mihinkään ilmansuuntaan uhka. Hallitusohjelmaan on selkeästi kirjattu, ettei Suomi salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan. Turvallisuuspolitiikkamme keskeisin tavoite on ehkäistä maamme joutumista sotilaallisen konfliktin osapuoleksi.

Presidentti Mauno Koiviston mukaan Suomen historian synkimmät luvut ovat olleet niitä, kun meidät on vedetty osallisiksi muiden sotiin, ja pahimmillaan etumaastoon. Nato-jäsenyytemme suurin riski on juuri tässä. Se saattaisi tehdä meidät osaksi suurvaltojen vastakkainasettelua ja vielä eturintamassa.

Pienen maan etu on pysyttäytyä erillään suurvaltojen intressiristiriidoista ja valtataisteluista. Meidän turvallisuutemme perustuu viime kädessä yhteisiin kansainvälisiin sopimusjärjestelyihin, vuoropuheluun, luottamuksen lisääntymiseen ja vakauteen.