Venäläisten turistiviisumien kielto

Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan ja Venäjän vastaiset pakotteet ovat käynnistäneet Suomessa keskustelun, pitäisikö venäläisiltä evätä turistiviisumien saanti. Venäläisten turistien kasvanut shoppailu rajamaakunnissa, kuin mitään ei olisi tapahtunut, raivostuttaa ymmärrettävästi.

Venäläisturistit on saatava tajuamaan, että heidän hallituksensa syyllistyy hyökkäyssotaan ja sotarikoksiin. Tosin vierailijan pään kääntäminen on työläämpää, jos hän ei ylipäätään pääse vierailijaksi.

Suomessa ollaan yhtä mieltä, että Venäjän käynnistämä sota on saatava loppumaan. Samoin ollaan samaa mieltä, että pakotteet ovat sitä vahvempia, mitä yksimielisemmin EU niitä ajaa.

Päivittäin Suomi myöntää 1 000 viisumia venäläisille. Koronarajoitusten purkauduttua viisumien haku on kiihtynyt, mutta ollaan vielä kaukana huippuvuosista. Vuoden alusta tähän asti Suomeen on tehty Venäjältä yli 800 000 rajanylitystä. Koronaa edeltäneinä vuosina raja ylitettiin suurimmillaan yli 13 miljoonaa kertaa.

EU:n yhteistä ulkorajaa valvotaan ja ihmisten liikkuvuutta rajojen ylitse säädellään vuonna 1995 voimaanastuneen Schengenin sopimuksen mukaisesti. Koko alueella on yhteinen viisumipolitiikka. Yhden maan myöntämä viisumi oikeuttaa vapaaseen liikkumiseen koko alueella. Lähes kaikki EU-maat ovat Schengen-sopimuksessa mukana ja niiden lisäksi Norja, Islanti, Sveitsi ja Liechtenstein.

Schengenin sopimus ei mahdollista johonkin maahan kohdistuvaa turistiviisumien täyskieltoa. Länsimainen oikeuskäsitys ei hyväksy kollektiivista diskriminointia tai rankaisua. Oikeudellinen vastuu on yksilöllistä. Ihmistä ei voida syyttää syntyperänsä, kansalaisuutensa, etnisen tai uskonnollisen taustansa vuoksi. Häntä ei voida rangaista kansankuntansa tai yhteisönsä johtajien syyllistyessä jopa kaikkein raskauttavimpiin rikoksiin.

Liikkumisvapaus on perusihmisoikeuksia. Siksi Schengen-alueelle ei kategorisesti kielletä jonkin maan kansalaisten tai turistien pääsyä. Tämä on EU:n lainsäädäntöä ja siten myös Suomessa sovellettavaa oikeutta. Kun Baltian maat, Puola ja Tšekki ovat olleet käynnistämässä viisumikieltoa venäläisturisteille, on komissio puuttunut asiaan. Perusteluja on kaksi: yhtäältä EU-oikeuden ja toisaalta unionin yhtenäisyyden vaaliminen.

Jos venäläisturistien täyskieltopäätökseen mentäisiin, pitäisi sen olla EU:n yhteinen tahtotila. Sitä edellyttää jo käytännön realiteetit. Yhden Schengenin maan kieltäessä viisumin, on se haettavissa toisesta maasta. Sen jälkeen pääsy Schengen-alueelle on täysin vapaata miltä EU:n ulkorajalta tahansa.

Suomi on EU-jäsenenä profiloitunut pragmaattiseksi pohjoismaaksi, eikä tiukkalinjaiseksi reunavaltioksi. Suomi tukee EU:n yhteisiä toimia ja yhtenäisyyttä. Se pyrkii omilla toimillaan lisäämään alueellista vakautta ja vähentämään vastakkainasetteluja.

Teknisin perustein turistiviisumien määrää voidaan kansallisin päätöksin rajoittaa. Suomi voi esimerkiksi puolittaa päivittäin venäläisturisteille annettavien viisumien määrän. Jätetyt viisumihakemukset on käsiteltävä, mutta myöntöpäätös voi viipyä, ei kuitenkaan määrätöntä aikaa.

Schengen-sopimus mahdollistaa myös erityisryhmien suosinnan. Perhesiteet, sukulaissuhteet, työmatkat, kiinteistöjen tai yritysten omistaminen, ihmisoikeusperusteet tai henkilökohtaiset kutsut voivat oikeuttaa viisumihakemusten priorisoinnin ja nopeamman käsittelyn. Jos tällaisiin rajauksiin päädyttäisiin, pitäisi aiempaa tarkemmin määrittää ketkä katsotaan turisteiksi.

Pakotteiden tavoite on saada Venäjän hyökkäyssota loppumaan. Pakotteilla halutaan vaikuttaa Venäjän kansalaisiin ja heidän näkemyksiinsä, jotta nykyinen sotarikoksiin ja räikeään sotapropagandaan syyllistyvä hallinto saataisiin kumottua. Mutta onko venäläisturistien viisumikiellon vaikutus pikemminkin päinvastainen?

Jos venäläiset eristetään ja umpioidaan omaan todellisuutensa, niin heidän mahdollisuutensa saada toisenlaista informaatiota ja todellisuuskäsitystä on entistä rajoitetumpaa. Venäläisten shoppailun estäminen naapurimaissa näyttäytyy venäläisille syrjintänä.

Syrjinnän kohteeksi joutuva ei niinkään pohdi diskriminaation syytä, vaan kokee sen syntyperäänsä ja kansalaisuuteensa kohdistuvaksi vihamielisyydeksi. Tämä taas pikemminkin vahvistaa kuin heikentää Putinin hallinnon hyväksyttävyyttä Venäjällä.

Itse asiassa Kreml tekee voitavansa eristääkseen oman kansansa eurooppalaisilta vaikutuksilta. Yhtenä esimerkkinä tiukat ostosrajoitukset, joiden noudattamista Venäjän tulli syynää ulkorajoillaan. Toisena esimerkkinä Venäjän kansainvälisten nettiyhteyksien raju rajoittaminen ja kontrolli.

Asenneilmapiiri on huolestuttavalla tavalla koventunut. Tämä on ymmärrettävää – niin aina käy sodanoloissa. Päätöksentekijän pitää kuitenkin yrittää arvioida tehtävien ratkaisujen kaikki ulottuvuudet. Tämä silläkin uhalla, että niin helposti ja epäoikeutetusti leimataan vastapuolen myötäilijäksi.