JATKUVA KASVATUS TUOTTAA TAPPIOTA

Vanhana metsurina minua ärsyttää kun jatkuvan kasvatuksen kustannuslaskelmissa esitetään väärää tietoa.

Jatkuva kasvatus voi olla kannattava vaihtoehto kovalla kivennäismaapohjalla joka kestää koneiden painon. Suurin osa metsien pinta-alasta on pehmeitä maapohjia, joilla kuusi on yleisin puulaji. Kuusi pärjää jatkuvan kasvatuksen varjoisessa metsässä ja kuusipuun määrä lisääntyy.

Jatkuvan kasvatuksen metsässä koneella ajetaan paljon enemmän kuin perinteisessä metsänkasvatuksessa. Kuusen juuret kasvavat leveänä mattona kuusen ympärillä. Kun ilmasto lämpenee, niin kantava routa saadaan ainoastaan pohjoisimpaan Suomeen. Pehmeän maapohjan savotassa painavat koneet rikkovat kuusten juurakot ja kuusikot sairastuvat tyvilahoon.

Tyvilahon lisäksi myös kirjanpainaja tuhoaa kuusikoita. Kun ilmasto lämpenee niin kirjanpainaja tekee Suomen kesässä monta sukupolvea. Kirjanpainaja leviää juuristovaurio kuusikoissa eikä kirjanpainajan reikäinen kuusitukki kelpaa sahatavaraksi.

Jatkuvan kasvatuksen puunmyyntitulot lasketaan sahatukin hinnoilla. Sahatukin kuutiohinta on yli kolme kertaa isompi kuin kuitupuun. Jatkuvan kasvatuksen laskuvirhe tapahtuu siinä, että ilmaston lämmetessä pehmeiltä maapohjilta ei saada sahalle kelpaavaa kuusitukkia. Tyvilahoiset kuusitukit myydään energiapuuksi ja kirjanpainajan reikäiset kuusitukit myydään halvalla sellukattilaan.

Toinen laskuvirhe tapahtuu siinä, että laskelmissa ei oteta huomioon konetunnin kustannuseroa. Kun isolla koneella metsästä haetaan yksi tukki pois niin se on kallista touhua. Yhdellä avohakkuun konetunnilla saadaan moninkertainen määrä puuta verrattuna jatkuvan kasvatuksen konetuntiin.

Minä myönnän että avohakkuun aukea on ruman näköinen. Ja hienoon mustikkametsään liittyy paljon luontoarvoja, joita ei voi rahassa mitata.

Sitä en vaan ymmärrä, miten professoritason asiantuntijat kehtaavat esittää vääriä lukuja laskelmissaan. Pehmeillä maapohjilla jatkuva kasvatus tuottaa tappiota omistajalleen.

Kimmo Hantunen
KTM, ammattimetsuri evp