Aito sosiaalinen kohtaaminen voi muuttaa käsityksen henkilöstä (kokemuksia luennoilla ja luennoitsijana)

Kerran esitin yleisötilaisuudessa innostuneesti kysymyksen ja menin hämilleni, koska huomasin, että luennoitsija ei pitänyt joko kysymyksestäni tai itsestäni. Olen kääntänyt senkin asian kokemukseksi ja osaan varmaan paremmin jatkossa toimia, jos itseäni kohtaan halutaan olla ojentava tai ylimielinen.

Koko mielikuvani kyseisestä henkilöstä muuttui, kun ennen olin pitänyt häntä yhtenä maamme johtavana puhujana. Vaikeneminen on kultaa ja itsensä alttiiksi asettaminen yleisötilaisuudessa on usein tyhmyyttä, jos puhujan käsitys on elämästä tai itsestäsi hyvin erilainen kuin oletat.

Halusin vielä korjata hämilleni menoa Pekka Saurin luentotilaisuudessa väkisin kysymällä jotain sellaista, johon olisin saanut asiallisen vastauksen, mutta se ei tuottanut mielestäni tulosta, vaikka kiittelenkin Saurin luentoa julkisessa arviossani jälkeenpäin.

Täysin päinvastaisiakin luentokokemuksia on itselläni joitakin 2010-luvulta, jolloin koin tulleeni kuulluksi vaikka saatoinkin olla hieman kriittinen tai innostunut kysyjä. Omista kokemusasiantuntijaluennoista mieleeni jäi vuosina 2013-2014 etenkin ne tilaisuudet, joissa esitettiin lopuksi mielenkiintoisia ja jopa kriittisiä kysymyksiä luentoani kohtaan.

Turun kirjastotalolla muistan vuonna 2013, kun eräs kuulija tuli luentoni jälkeen kysymään itseltäni, että enkö tiedä alkoholin ja psyykelääkkeiden samanaikaisen käytön olevan vaarallista. Jotenkin pehmensin vastaustani, koska olinhan ollut silloin jo kuusi vuotta täysin raittiina. Kysyjä jäi silti tavallaan ihan positiivisesti mieleeni.

Sitten eräs FCG koulutuksen pitämä tilaisuus Vantaan Tikkurilan Sokos-hotellissa oli kuin nukkuneen rukous vuonna 2014, kun osallistujat olivat niin väsyneitä tai ajattelin tilaisuuden jälkeen, että olipa turha reissu.

Päinvastainen tilaisuus oli ravintola Palacessa Helsingissä syksyllä 2014, jossa olin varapuhujana pitämässä lyhyttä kokemusasiantuntijaluentoa. Kuulijoita oli ehkä noin 60 henkilöä ja sain hyvät aplodit sekä muistaakseni neljä asiantuntevaa kysymystä luentoani kohtaan. Se oli ikimuistoinen tilaisuus ja siinä uskoni suomalaisia psykiatreja kohtaan vahvistui ehkä jopa harhaiselle tasolle. 🙂