Asiakas on kuningas vai rasite?

Ennen puhuttiin yleisesti kansan piirissä ja jopa asiakaspalvelutehtävissä, että asiakas on kuningas ja liki aina oikeassa. Ajatus asiakkaan oikeassa olemisesta perustui tietenkin asiakkaan maksukykyyn. Nyt olen aistinut, että kaikkia asiakkaita ei enää pidetä edes kaupoissa toivottuina meidän maksukyvystämme huolimatta. Ravintoloissa kulttuuri on myös muuttunut radikaalisti koronaepidemian jälkeisessä maailmassa, jota myös uusnormaaliksi ajaksi on haluttu kutsua.

Otaksun, että tunnepitoinen ihminen aistii melko helpolla pienistä seikoista olleensa joko tervetullut kyseiseen ravintolaan tai sitten aistimus voi olla jopa negatiivinen. Kävin eilen kolmessa pubissa juomassa kussakin yhden oluen ja jokaisessa paikassa koin olleeni epätoivottuna asiakkaana täällä Oulussa. Mietin kotiinpäin tullessani, että johtuiko tuntemukseni oman olemukseni epämääräisyydestä vai onko yhteiskunnallinen kulttuuri todellakin muuttunut näin paljon lyhyellä aikavälillä jopa pubien suhteen. Maahanmuuttajataustaisten ravintoloiden toiminta asiakkaan palvelussa perustuu edelleen useimmiten vanhakantaiseen ajatukseen, että asiakas on aina oikeassa ja siksi keskimäärin sellaisissa ravintoloissa on kivampaa käydä.

Toki jopa Oulun keskustan alueella on edelleen pubeja, joissa olen saanut jopa itsekin asiallista kohtelua, kuten olen aiemmin syksyllä Uusi Suomi Puheenvuoro blogissani kirjoittanut. Pienet junttimaisuudet asiakaspalvelutehtävissä kuten linja-autokuskina voivat aiheuttaa huonoa fiilistä melko laajastikin yhteiskunnallisesti, vaikka yleisesti ottaen Oulun joukkoliikenteen kuskit vaikuttavat hyvin asiakaspalveluhenkisiltä heidän taustastaan riippumatta.

Blogikirjoitukseni, johon viittaan yllä:

Havaintoja pubikulttuurin muutoksesta | Uusi Suomi Puheenvuoro

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu