Elämme keskenkasvuisten rikkonaisten aikuisten yhteiskunnassa?

Halu auttaa on yliarvostettua ja kyky selviytyä on aliarvostettua.

Väitän, että keskenkasvuisia aikuisia on Suomessa enemmän kuin tasapainoisia ja turvallisia aikuisia, joista on oikeasti lasten kasvattajiksi. Mihin yhteiskuntamme on menossa? Lapsen pitäisi saada olla lapsi, mutta se voi olla vaikeaa jos vanhemmat ovat osittain lapsentasolla.

Tasapainoinen aikuinen kuulee palautteet ja osaa antaa aitoa palautetta. Rikkinäinen aikuinen ei kestä omaa toimettomuuttaan, rauhaa ja hiljaisuutta, vaan rikkinäinen ihminen täyttää elämänsä toiminnalla ja usein myös päihteillä tai muulla addiktiivisella käyttäytymisellä. Moni mediapersoona ja toimittajakin vaikuttaa olevan enemmän aina oikeassa kuin kuulemassa aidosti muita kansalaisia. Jos olet aina oikeassa oman käsityksesi kanssa, saattaa egosi olla korostunut jopa psykopatian tasolle.

Tarvitsemme perinteisiä kasvatusvastuuta ottavia isejä etenkin enemmän ja vähemmän vastuutaan kaikkialla pakenevia keskenkasvuisia muita kansalaisia ilkkuvia kakaramielisiä aikuisia. Vanhemmuudestakin tehdään suoritus elämässä kuten monista muistakin asioista. Itse olen psykiatri Jari Sinkkosen kanssa tästä samaa mieltä, että riittävän hyvä vanhemmuus on hyvää vanhemmuutta.

Hyvä vanhemmuus voi mahdollistua hyvin erilaisista lähtökohdista, vaikka epäilen, että perheiden ja yhteiskunnan muuttuminen heijastuu suoraan aikakautemme nuorten lisääntyneisiin mielenterveydellisiin häiriöihin. Niin makaa kuin petaa, eikä hedelmät puustaan kauas useinkaan tipahda.

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu