Enemmän ymmärrystä työnantajien ja duunarien välille! (Kunpa Urkki eläisi vielä!)

Nähdäkseni keskeinen ongelma ay-liikkeellä on juuri vakuuttaa oman olemassaolonsa tarpeellisuus, kun nuoriso ja paremmin palkatut duunarit uskovat itseneuvoteltujen työsoppareiden takaavan parhaan liksan, vaikka se onkin oman kuopan kaivamista. Ay-liikettä tarvitaan nyt enemmän kuin moniin aikoihin, koska työnantajapuoli pitää palkollista väkeä monin paikoin välttämättömänä pahana. Enemmän tiimityötä ja vähemmän työnantajien nollasummapeliä. Tsemppiä kaikille järkeville TES-sopijaosapuolille! (Ex-kesäduunari TVR-7)

 

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu