Entä jos uutiset loppuisivat?

Mitä sitten tapahtuisi, jos uutiset loppuisivat kokonaan? Edellisestä kysymyksestäni mieleen tulee väkisin ajatus, että media tarvitsee omat pellensä ja mediasirkuksen ihan oman elantonsa takia. Itse pärjään ajoittain useampiakin päiviä ilman uutismediaa, vaikka seuraan aikaani melko intensiivisesti silti. Radion uutisista saa hyvän tiivistetyn käsityksen suurimmista päivän uutisista mediassa.

Onko uutisten seuraaminen enimmäkseen ajanvietettä suurelle osalle suomalaisia vai kiinnostaako uutiset sen takia, että haluamme muodostaa myös oman kantamme uutisista. Toki vaarana on mediasokeus ja se, että kaikkea uutisarvoista ei mediassa kerrota ja osa uutisjutuista voi olla jopa tarkoitusperäisesti laadittuja.

Väitän, että median intressi on ylläpitää uutispropagandaansa omista taloudellisista tarkoitusperistä johtuen, eikä median ote tule löystymään kansasta vaan voi käydä jopa päinvastoin, koska yksinäisiä ja tylsistyneitä suomalaisia on käsittääkseni enemmän kuin koskaan ennen. Kannatan kuitenkin mahdollisimman vapaata tiedonvälitystä mediassa, jotta valtaapitäviä myös voidaan kritisoida ja heidän tekemiään päätöksiä arvioida mediajuttujen perusteella kansalaisten piirissä.

+1
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu