Entä jos vain hyvätuloisilla olisi mahdollisuus käyttää alkoholia?

Pitäisikö alkoholin ostaminen laittaa tiukemman kontrollin alle? Onhan Veikkauksen pelikoneetkin nykyään jossain määrin valvottuja, koska kansalaisten peliriippuvuusongelmat kävivät niin vaikeiksi.

Itse ehdottaisin viinakortin ottamista takaisin käyttöön digitaalisessa muodossa, jolloin kansalaisten alkoholinkäyttöä alettaisiin oikeasti seurata. Pienituloiset saisivat käyttää silloin vähiten rahaa alkoholiin ja suurituloiset eniten. Toisin sanoen nettotulojen ollessa suuret saisi kansalainen ostaa jopa 20 eurolla päivässä alkoholia, mutta tulojen pienentyessä alkoholiin saisi käyttää enää vain 10 euroa päivässä rahaa.

Miksi poliittisessa päätöksenteossa ei haluta kiinnittää huomiota viinapirun haittoihin yhteiskunnassamme? Onko alkoholi ja sen ryyppääminen todellakin niin harmitonta touhua, että emme halua ottaa viinakorttia käyttöön? Tehkäämme Suomesta sosiaalisesti terveempi yhteiskunta asettamalla viinanmyynti tiukemman kontrollin alle!

+1
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu