Halu muuttaa maailmaa ilman omia tarkoitusperiä?

Onko sellaista ajattelusuuntausta edes olemassa, että yritetään muuttaa maailmaa vasten omia intressejä?

Itse olen tullut melko kyyniseksi, koska liki kaikilla ihmisillä on päällimmäisenä mielessä oma etu, johon liittyy maksimaalinen vauraus ja lisäksi sosiaalinen suosio.

Miten voisi olla mahdollista todistaa, että olisi toiminut vastoin omaa etua muiden ihmisten tai luonnon hyväksi?

Hyväntekijälläkin voi olla omat intressinsä ja täysin pyyteetöntä hyväntekijää ei ehkä edes osata pitää aitona hyvätekijänä, koska hän ei kaipaa sosiaalista suosiota ja hän osaa myös luopua omista eduistaan.

Ilmeisesti kaikille meidän valtakunnan tason päättäjille kuitenkin kallis viini voi välillä maistua tai muuten laadukas illallinen, varsinkin kun sitä ei tarvitse itse maksaa.

Raamatun mukaan kukaan ei voi tulla teoillaan vanhurskaaksi, vaikka hankalaa oma vilpittömyys voi olla todistaa muuten kuin konkreettisin teoin. Entä sitten Buddha aikanaan, kun hän koki valaistumisen vasta hukattuaan kaiken maallisen mammonan.

Käynnissä onkin tällä hetkellä laajasti ympäri maailman jatkuva kilpailu oman elintason ja myös sosiaalisen suosion laajentamisesta.

Tietty osa väestöstä tyytyy kohtaloonsa ja heitä voidaan pitää yleisesti downshiftaajina eli he ovat kääntyneet elintason tavoittelussa toiseen suuntaan.

Yksinkertaiset ihmiset puolestaan tekevät suunnilleen mitä tahansa saadakseen vaurautta ja valtaa.

Jos me motivoiduttaisiin ihmisinä sisäsyntyisesti, niin silloin emme olisi markkinatalouden palkitsemiskulttuurin uhreja. Suurimmat ihmiset ovat kautta aikojen motivoituneet aivan muista tekijöistä kuin suuremman tilipussin toivossa.

Voisi olla yhteiskunnalliselle keskusteluilmapiirille hyvä, jos mahdollisimman moni tiedostaa kaiken takana mahdollisesti vaikuttavat omat tarkoitusperät.

(Älkää tulko tähän kommentoimaan sitten ad hominem tasoisia juttuja.)