Hellyyteen kykenemättömien kansalaisten ei pitäisi kasvattaa enää yhtään lasta tällä aikakaudella!

Kyvyttömät vanhemmat eivät osaa antaa edes omille lapsilleen riittävästi hellyyttä. Olen omakohtaisestikin miettinyt melko usein, että olisinko tasapainoisempi mies erilaisella lapsuuskokemuksella. Tietenkin hellyydenkipeyden kestää paremmin aikuisena kuin lapsena. Onhan se jo todella surullista, jos lapsi ei osaa enää edes odottaa hellyyttä omilta vanhemmiltaan.

Oma lapsuuteni oli juuri sellainen ja kokemukseni valossa hellyyteen kykenemättömät vanhemmat eivät tällä aikakaudella saisi kasvattaa yhtään ainutta lasta. Hellyyttä voi ilmaista myös sanoin, eikä pelkästään halailemalla ja kosketuksilla. Kokonaisvaltaisen hellyyskokemuksen lapsena saaneiden kasvu tasapainoisiksi aikuisiksi on hyvin todennäköistä. Omasta isyydestäni sanoisin, että olen onnistunut tarjoamaan etäisänäkin riittävän määrän helliä kokemuksia pojilleni.

Kohtaamisissa omien lasten kanssa pitää mielestäni minimoida kaikki negatiivisuus ja yrittää kannustavasti palautetta antaen ohjata lapsia eteenpäin elämässä. Luonnolliseen vanhemmuuteen kuuluu se, että vielä teini-ikäisikin lapsia halataan vanhempina, jos lapset niin haluavat. Teinilapset tietysti ottavat usein eroa vanhempiinsa ja se on luonnollista, mutta sanoin viestien voi osoittaa omalla lapselle, että hän on tärkeä ja rakastettu juuri sellaisena kuin hän on.

+4
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu