Hesarin Saska Saarikoski nähdäkseni vähättelee yhteiskuntamme katujengiongelmaa tai sen kasvupotentiaalia

Hallitus korosti lähinnä kotouttamisen merkitystä. Poliisien resurssien lisääminen oli toinen teema, rikoslain tiukentaminen kolmas, ja maahanmuttoon liittyvät toimet neljäs. Myös vihamielisestä suhtautumisesta ja rasismista puhuttiin vähän.

Pelkkästä kotouttamisesta puhuminen on mielestäni pakoilua tai hyväuskoisuutta. Tästä hallitukselle selvä miinus. Kuulosti vähän vaalipuheenta ja ongelman lakaisemisesta maton alle ja unohduksiin. Ruotsissa on varmasti yritetty kotouttaa, mutta tulokset eivät ole olleet hyviä. Erona Suomeen mainittiin se, että Suomessa on vähemmän eriytymistä omiin lähiöihin. Mutta ei tuokaan riitä siihen, että voisi olettaa, että Suomessa onnistuttaisiin tämä ”ruotsalainen kehityskulku” estämään entistä(kin) aktiivisemmalla kotouttamisella.

Poliisien resurrssit voivat vähän auttaakin, jos tuo tarkoittaa enemmän jalkapareja kaduille. Muut poliisiin uudet hankkeet, kuten vaikkapa erilaiset työryhmät yms. saattavat vain lisätä byrokratiaa. Yhteydet ongelmayhteisön vanhempiin voivat tuottaa jotain hyvää, mutta tuskin mitään ratkaisevaa. Poliisi on myös kaivannut nohin kulttuureihin kuuluvia poliisikoulutukseen. Ehkä jotain pientä hyvää tuossakin, mutta ei mitään kovin merkittävää. Nuo jarkaparit kaduilla ja nollatoleranssi kaduilla kuulostivat ehkä toimivimmalta poliisin toimiin liittyvältä strategialta.

Rangaistusten koventaminen ei välttämättä auta paljoakaan. On sanottu, että nuoriin vaikuttaa hieman se, jos rangaistukset tulevat välittömästi rikoksen jälkeen, eikä vain joskus paljon myöhemmin, ehkä ehdollisina tuomioina. Jos laeissa on selviä porsaanreikiä, ne pitää paikata, mutta yleinen rangaistusten koventaminen ei todennäköisesti vaikuta paljoakaan. Jalkapannat ja välitön kotiaresti voisivat toimia paremmin kuin vankilat.

Maahanmuuton vähentäminen, laittomasti maassa oleskelevien poistaminen, tiukennetut kriteerit kansalaisuuden saamiseen, ja kaikkien rikoksiin syyllistyneiden poistaminen maasta tai kaduilta, olisivat varmaankin suhteellisen tehokkaita keinoja. Esimerkiksi Suomen peristeiset muslimit eivät ole aiheuttaneet mitään ongelmia, mutta nykyinen huomattavasti suurempi, nopeasti kasvanut määrä paikalliseen kulttuuriin tottumattomia ei näytä toimivan hyvin. Oletan että juuri uusien tulokkaiden riittävän suuri määrä mahdollistaa jengiytymisen ja paikallisesta kulttuurista eristäytymisen. Jos maassa olisi vain yksilöitä eri kulttuureista, suurten yhtenäisten joukkojen sijaan, kotoutuminen olisi varmampaa ja helpompaa.

Tuo viimeinen kohta, eli paikallisten negatiivinen suhtautuminen, ei ole sekään mikään toimiva tapa vaikuttaa asiaan. Mukana on myös oikeutettua ärtymystä siitä, että vieraat eivät näytä kunnioittavan paikallisia tapoja. Osa maahanmuuttajistakin kannattaa tiukkaa suhtautumista kaikkeen väärään. Voi siis ajatella niinkin päin, että ei olisi vihaa ja kritiikkiä, jos käytöstapojen ja rikollisuuden suhteen oltaisiin oltu, tai oltaisiin jatkossa riittävän tiukkia jo heti alkuun.