Ihmeparantuminen työkykyiseksi rahan voimalla?
Voisin olla vapaaehtoinen, jos joku haluaa tutkia rahan ja työkyvyn välistä yhteyttä. Kommentaattori JP Lehto huomasi edellisen Puheenvuoron blogimerkintäni kommenteissa huomauttaa, että olen väittänyt joskus, että voisin lähteä töihin jos saisin töistä kaksinkertaisen korvauksen eläkkeeseen verrattuna.
Ilmeisesti Lehdon ironiantaju ei ole paras mahdollinen, mutta tuli silti mieleeni, että voisihan minä osallistua kokeiluun, jossa maksettaisiin reilun 3000 euron palkkaa ja asumistukea työkyvyn yhteyttä toimeentuloon tutkittaessa.
Itse epäilen, että tuotannollisissa töissä en voisi olla mitenkään niin tuottelias, että palkkaamiseni todellakin kannattaisi, eikä minulla ole oikein mitään erikoisosaamistakaan, jos aritmetiikan päättelykyvyn lahjakkuutta (WAIS/Pitkäniemi TAYS – psykologin lausunto, vuonna 2004) ei sellaisena pidetä.
Ihmeen nuivaa on monien kommentaattorien suhtautuminen työkyvyttömyyseläkeläisiä kohtaan täällä Puheenvuoron blogipalstalla ja se varmaan karkottaa monet halukkaat mielipiteenilmaisijat pois täältä äijäpitoisesta kööristä.
Tämä avaukseni on sitten puolivakava mutta tuskin sentään puolijauhoinen. Ja jos joku työnantaja tarjoaa reilun 3000 euron kuukausipalkan, niin voin harkita työkokeilua.
Ei taida lastentarhanopettaja saada 3 000 €. Työkokeilut usein on palkattomia.
Ilmoita asiaton viesti
Tiedän useamman ihmisen jonka työkyky palasi. Kiitos kannabikselle.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä kommentini johtui ainoastaa siitä, että olet näin kirjoittanut. Jossain blogissasi mainitsit näin. Ei työkyky palkasta kiinni voi olla. Jos on työkyvytön, niin on työkyvytön, vaikka miljoona tarjottaisiin. Mikäli taas ei ole työkyvytön, niin on työtön tai jotain muuta, jos ei halua töitä tehdä.
En minä sinun työkyvttömyyttäsi sinänsä epäile. Enkä edes ihmettele sitä, että ei paskapalkalla haluta paskaduuneja tehdä, mutta työkyvöttömyyttä se ei tarkoita.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos selvennyksestä JP Lehto.
Ilmoita asiaton viesti