Ihmistä ohjaa nykyään vahvasti tarpeet ja mielihyväkokeminen

Ennen vanhaan elämä jo sinällään oli selviytymistä ja työtä, mutta nykyään moni suomalainen kyyhöttää yksin kerrostalolähiöissä vailla riittävää aktiivisuustasoa.

Ihmisellä on erilaisia tarpeita elämässä kuten ravinto, uni, sosiaalisuus ja jopa seksuaalisuus. Tarpeiden ollessa epätasapainossa ihminen useimmiten häiriintyy ja antaa itsestään mielenterveydellisesti epävakaan kuvan. Epävakaassa elämäntilanteessa ihmistä alkaa kiehtoa mielihyväkokeminen enemmän, jolloin saatamme tulla päihderiippuvaisiksi tai energiapitoisen ruuan ystäviksi.

Olisi ensisijaisen tärkeää tunnistaa aikuisena henkilönä omien tyydyttämättömien tarpeiden ja mielihyväkokemisen välinen yhteys. Koronapandemian ja siitä aiheutuneen välttämiskäyttäytymisen seurauksena esimerkiksi sosiaalisten tarpeiden tyydyttäminen on käynyt vaikeammaksi, varsinkin jos oma ystäväpiiri on suppea.

Ihmistä ei silti ohjaa yksiselitteisesti tarpeiden ja mielihyväkokemisen välinen tasapainotila, vaan ennemminkin ihminen on kaiketi yksilöllinen laji, jolloin jotkut sietävät paremmin perustarpeiden puuttumista elämästä kuin toiset. Jokainen sosiaalisesti aktiivinen ihminen voi yrittää olla viikon keskustelematta kenenkään kanssa, jos haluaa kosketuspintaa sosiaalisesti syrjäytyneen kansalaisen elämään.

Toki monilla sosiaalisesti hyvin aktiivisilla kansalaisilla esiintyy tietenkin myös huonoja sosiaalisia suhteita, mutta olisiko siltikin sosiaalisesti syrjäytynyt kansalainen suuremmassa riskissä luottaessaan seurankipeänä epäedullisiin henkilöihin oman elämänsä kannalta? Jopa sosiaalisesti pärjäävä kansalainenkin voi olla ongelmissa hetkittäin elämässä, jos sosiaalinen vaste ei olekaan ollut odotusten mukaista, vaan se on tuntunut jopa haitalliselta.

Kenenkään elämä ei ole loputonta runkkua ja ilottelua. Sanotaan myös niinkin, että itku pitkästä ilosta. Nykyään suomalaisen ihmisen pitää sietää elämän myös tylsiä päiviä, vaikka joidenkin elämä vaikuttaa jopa ylisosiaaliselta, niin lopulta ihminen on kuitenkin hetkittäin aina yksin.

Tylsät ja hiljaiset päivät asettavat ihmisen myös pienoiseen testiin oman mielenterveyden kannalta, koska silloin ei voi kovinkaan helposti paeta omia tunteita tai muistoja aktiiviseen elämään. Vahvimmat kansalaiset kykenevät kohtaamaan oman elämänsä varsin realistisesti hiljaisina hetkinä ilman tarvetta täyttää kaikki viikot toiminnalla ja mielihyväkokemisella.

+2
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu