Joustavammat työmarkkinat, mutta milloin?

Monet luotettavat tahot puhuvat Suomessa yhä pahenevasta työvoimapulasta monilla eri toimialoilla, vaikka työvoimareservin suuruus on verrattain suuri, jos huomioidaan osa- ja täysin työkykyiset eläkeläiset. Edellisessä Puheenvuoron kirjoituksessani myös pohdin työmarkkinoiden ongelmia tänään otsakkeella ”onko työnhaku liian epätoivoista?” Otin päivän aiemmassa kirjoituksessa esille työmarkkinoiden ns. kohtaanto-ongelman, jolloin työntekijät ja työpaikat eivät kohtaa nähdäkseni lähinnä kahdesta syystä, joista ensimmäinen on liian alhainen palkkataso ja toinen rekrytoinnin vanhakantainen ajattelumalli.

Rekrytoinnin perusta saattaa olla työnantajan ja työntekijän välillä syntynyt jo maaorjuuden ajoista alkaen, jolloin työnantaja valitsee sopivat orjat töihin. Tällä aikakaudella työnantajan valinta saattaa kohdentua sopivasti itseään markkinoivaan työnhakijaan verrattain usein, vaikka julkisuudessa puhutaan paljon akuutista työvoimapulasta monilla toimialoilla. Työnantajat ovat liki globaalisti tottuneet sellaisiin työmarkkinoihin, että työnantajalla on aina vara valita mieleisensä työntekijä mihin tahansa työtehtäviin.

Puhutaankin paljon työvoimareservistä, vaikka itse puhuisin aikamme yhteiskunnassa työmarkkinoille soveltumattomasta työntekijäaineksesta. Kuka sitten on päättänyt syrjäyttää osan työttömiä ja etenkin varhaiseläkeläisiä lopullisesti työelämän palveluksista? Kyllä vastuu työmarkkinoiden toimimattomuudesta kuuluu lähinnä valtaapitäville poliitikoille ja työnantajaosapuolelle, vaikka vanhan kolmikannan mukaan joukkoon kuuluu toki myös jossain määrin ammattiyhdistysliikekin.

Jäykät työmarkkinat eivät ole yhteiskuntamme etu. Tarvitsemme kaikki työkykyiset henkilöresurssit mukaan yhteiskuntamme hyvinvointia vankistamaan. Olisiko aika kypsä luoda uudenlainen työmarkkinakenttä kokonaisuudessaan Suomeen? Silloin ymmärrämme, että kaikkien henkilöresurssien löytyminen on sekä työnantajien että työntekijöiden etu, koska silloin yhteiskunnallinen hyvinvointi kohdentuisi työperusteisesti tasapuolisemmin, oikeudenmukaisemmin ja myös yhdenveroisemmin kaikkien kansalaisten hyväksi.

Miten esimerkiksi mielenterveysleimalla lyöty kehitysvammaisten työpajahommia tehnyt entinen duunari voisi saada itseluottamuksen hakea ylipäätään enää yhtään mitään töitä vapailta työmarkkinoilta? Epäilen, että moni kaltaiseni mielenterveysleimalla lyöty kansalainen ei yksinkertaisesti enää kykene luottamaan nykymuotoisten työmarkkinoiden toimivuuteen.

Siksi työmarkkinoilla pitäisikin tapahtua mullistava muutos, jolloin rekrytoinnissa ei olisikaan tärkeää mahdollisimman laaja hakijapohja, vaan tärkeintä olisi työnantajan oma aktiivisuus hyvien työntekijöiden löytymisessä. Silloin emme puhuisi enää maaorjuuden ajasta, vaan hyväksi todettujen henkilöresurssien huomaamiskyvystä rekrytointia harjoittavassa organisaatiossa. Joustavilla työmarkkinoilla voitaisiin palkata väkeä esimerkiksi tekemään viikon-parin tunnit kuukaudessa, jolloin työntekijä saisi kohennettua toimeentulotasoaan esimerkiksi työkyvyttömyyseläkeläisenä jopa +50 % kuukaudessa.

Onko yhteiskunnassamme tarvetta löytää aidosti täällä olevia henkilöresursseja vai luotammeko edelleen rekrytoinnissa koulutodistuksiin ja työhaasteltavan lipevään olemukseen? Kaiketi työmarkkinoiden muutos voisi olla mahdollinen, mutta työantajaosapuoli ilmeisesti haluaa pitää maaorjuuden ajasta näinä päivinä jopa entistä tarmokkaammin kiinni. Korjatkaa olettamani ja osoittakaa yksikin aktiivisesti rekrytoiva työnantaja, joka haluaa löytää oikeat tyypit töihin oikeasti eikä orjamarkkinoilta!

Työntarjoamispalvelu voisi toimia nykymuotoisessa some-todellisuudessa jo melko hyvin, jos tahtoa sellaiseen toimintaan on. Joku työantaja voisi nähdä tarvetta oikeasti esimerkiksi LinkedIn sivustolla mielenkiintoisen tyypin, jolle haluaa tarjota työpaikkaa, eikä tämä toimintamalli täysin mahdoton ole edes Suomessa lähinnä puhutaan silloin kuitenkin toimihenkilö tai johtajatason työtehtävistä. Työnantajien vuoro on nyt aktivoitua ja näyttää esimerkkiä kohti yhteiskunnallista muutosta, sillä onhan lopulta kaikkien yhteiskuntamme jäsenten etu, ettei valikoida onnettomasti harvojen väylää onnea kohti samalla unohtamalla hiemankin kyseenalaiset kansalaiset ja jättämällä heidät osattomiksi.

Linkki päivän aiempaan Puheenvuorooni:

Onko työnhaku liian epätoivoista? | Uusi Suomi Puheenvuoro

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Reagoimattomuus ei ole välttämättä reagointia, jos mielentila on valmis olemaan reagoimatta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu