Kelan eläkkeensaajan asumistuki on laiha lohtu pieneläkeläiselle

—

Kimmo, aika lailla sekavaahan tämä kaiken kaikkiaan on. Tässä yksi tuore linjaus apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaiselta:

”Toimeentulotuen hakijan velvollisuus ilmoittautua työttömäksi
työnhakijaksi” (11.4.2023 OKV/3065/10/2021, OKV/3065/10/2021-OKV-5)

– – ”Lähtökohtaisesti oikeus työttömyysturvaan syntyy sekä ilmoittautumalla työvoiman käytettävissä olevaksi työttömäksi, kokoaikatyötä hakevaksi työnhakijaksi ja pitämällä työnhaku keskeytyksettä voimassa, että hakemalla työttömyysetuutta. Voimassa olevan 2 a §:n mukaan henkilöllä ei ole velvollisuutta olla työnhakijana tilanteessa, jossa hänet on todettu työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 1 momentin mukaisesti työkyvyttömäksi. Työkyvyttömänä pidetään siten edellä mainitun sääntelyn mukaan henkilöä, joka saa sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaista sairauspäivärahaa tai osasairauspäivärahaa tai kansaneläkelain (568/2007) mukaista työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutustukea taikka täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettavaa etuutta jonkin muun lain nojalla. Työkyvyttömänä pidetään myös henkilöä, joka on todettu sairausvakuutuslain tai kansaneläkelain mukaisesti työkyvyttömäksi, vaikka etuutta ei ole hänelle myönnetty. Lain 2 a §:ssä ei ole sääntelyä niistä tilanteista joissa hakijalla työkyvyttömyydestä huolimatta voisi olla oikeus työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla työttömyysturvaan.

Kelan mukaan käytännössä itsenäisen aseman antaminen erilliselle 4 kohdalle johtaisi siihen, että asiakas voisi halutessaan jättäytyä viimesijaiselle tuelle toistaiseksi ilman velvollisuutta olla työttömänä työnhakijana hankkimalla yksittäisen lääkärin lausunnon, joka saattaa olla sisällöltään aikaisempaan, työkyvystä hankittuun laajaankin selvitykseen nähden päinvastainen tai perustua pintapuoliseen arvioon työkyvystä. Mainittu tulkinta on sosiaaliturvajärjestelmän sekä yksittäisen asiakkaan näkökulmasta erittäin ongelmallinen eikä se ole looginen toimeentulotukilain 1 § ja 2 §:n sääntelyn kanssa.

On myös hyvä huomata, että asiakkaalla, joka on saanut enimmäisajan sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa ja jonka edelleen on katsottu olevan terveydellisistä syistä kykenemätön työhönsä, voi olla oikeus sairauspäivärahaan sen jälkeen, kun hän on ollut työttömänä työnhakijana kaksitoista kuukautta. Pahimmillaan asiakkaalle voisi siis myöhemmin koitua oikeudenmenetyksiä.

Kelan näkemyksen mukaan sääntelyn voi katsoa olevan ristiriidassa perustuslain 19 §:n 1 ja 2 momenttien välisen porrasteisuuden kanssa. Sääntelyä tulisi muuttaa siten, että toimeentulotuen viimesijaisuutta kirkastetaan ja siten että 2 a § olisi kokonaisuutena looginen sekä sisäisesti että toimeentulotukilain 1 § ja 2 §:n kanssa. Esimerkiksi henkilön, jolla on pelkästään lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä ei tulisi voida vapautua velvollisuudesta pyrkiä turvaamaan elantonsa työttömyysturvaa asianmukaisesti hakemalla, ellei hänen kohdallaan täyttyisi muut lain 2 a §:n kriteerit, joiden nojalla työnhakuvelvollisuus voisi sulkeutua pois.

Lainsäädännön ei tulisi mahdollistaa tilannetta, jossa hakija voi millä tahansa hankkimallaan lääkärinlausunnolla ohittaa ensisijaisen työkykyjärjestelmän etuineen ja siihen sisältyvine asiantuntijaharkintoineen ja valita jääkö hän täyden perustoimeentulotuen varaan määräajaksi tai toistaiseksi vai hakeeko hän ensisijaista työttömyysturvaetuutta, johon sisältyy työnhakua sekä työnhakijaa tukevia palveluita ja hakijaa aktivoivia toimenpiteitä.

Edellä kuvattu lainsäädännön epätarkkuus nähdään perustavanlaatuisena ongelmana toimeentulotuen tarkoitus ja rooli etuusjärjestelmissä huomioiden. Lain 2 a §:n 1 momentin 4 kohdan irrottaminen muusta toimeentulotukilain kokonaisuudesta tarkoittaisi myös merkittävää poikkeusta sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuudesta ja heikentäisi ensisijaisten etuuksien merkitystä. Menettely voidaan nähdä myös asiakkaan kokonaisedun vastaisena, koska asiakas ohjautuisi pois ensisijaisten työ- ja toimintakykyä turvaavien järjestelmien piiristä ja asiakkaan mahdollisuudet siirtyä pois sosiaaliturvalta heikentyisivät. Erityisesti nuorten henkilöiden osalta ei voida pitää toimeentulotuen viimesijaisuuden mukaisena mahdollistaa pysyvä toimeentulotukiasiakkuus ja siten tukea nuoren passivoitumista kokonaan pois työnhausta tai kuntouttavista toimenpiteistä.” – –

https://oikeuskansleri.fi/documents/1428954/145162814/julkaistu_ratkaisu_toimeentulotuen_hakijan_velvollisuus_OKV_3065_10_2021.pdf/a12f1d9c-d679-4d22-00b5-76642b47b1b2/julkaistu_ratkaisu_toimeentulotuen_hakijan_velvollisuus_OKV_3065_10_2021.pdf?t=1681364532679