Keroputaan malli eli avoimeen dialogiin perustuva hoito psykiatriassa?

Psykiatriassa 2010-luvun alkupuolella laajaa huomiota saanut professori Jaakko Seikkulan ja kumppanien kehittämä Keroputaan malli, joka perustui myös aikuispsykiatriassa paljon läheisverkoston mukaan ottamiseen hoitotyöhön avoimen dialogin periaatteella. Viime aikoina ei ole mediassa ollut julkaisuja Keroputaan ns. ihmemallista tietääkseni ollenkaan. Mitenhän avoimen dialogin mallia käytetään tällä hetkellä Suomessa? Oma mielipiteeni on se, että joillekin mielenterveyskuntoutujille läheisten osallistuminen sopii ja joillekin ei, koska läheissuhteet ovat niin solmussa ja kieroutuneita. Toki omien vanhempien kuuleminen pitäisi kuulua ainakin nuorisopsykiatrian piirissä olevan nuoren hoitoon. Liekö psykiatrisessa hoitokulttuurissa edelleen suuria alueellisia ja jopa kuntakohtaisia eroavaisuuksia Suomessa? Keroputaan mallia kehuttiin aikoinaan etenkin sairaalahoitopäivien säästymisellä ja lääkehoidon hyvällä optimoinnilla.

Psykiatriassa voi joskus omaisten valta itse potilasta kohtaan jopa korostua, jos itse potilasta ei haluta uskoa tai voida pitää uskottavana. Oma pitkäaikainen psykiatrini Tampereella sanoi kerran minulle, että ”potilasta on aina uskottava.” Olin näet kysynyt psykiatriltani hänen mielipidettä johonkin tulkinalliseen asiaan, josta minulla saattoi olla oma käsitykseni. Mielenterveyskuntoutuja jolla ei ole säännöllistä arkitoimintaa on kokemukseni mukaan hyvin riippuvainen omasta läheisverkostostaan ja sukulaissuhteista. Mielenterveyskuntoutujan vointi voi hyvin helposti joko heiketä tai parantua riippuen kuntoutujan sosiaalisen verkoston tasosta. Siksi olisi hyvä kroonisesti mielenterveyskuntoutujana elävien kansalaisten elämän mielekkyyden takia, että kuntoutujan sosiaalinen verkosto yrittäisi edes hieman ymmärtää kroonikon elämää erilaisessa yhteiskunnallisessa asemassa kuin valtaosa kansalaisista on. Avoimen dialogin mallia en silti kannata yleispätevänä hokkus pokkus -keinona kuntouttaa kaikki kroonikot hyvälaatuiseen sosiaaliseen elämään.

+3
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen syntynyt vuonna -78 ja ollut toistaiseksi voimassa olevalla työkyvyttömyyseläkkeellä vaikean mielenterveydellisen häiriön takia vuodesta 2008 saakka. Saan psykoosialttiuteeni lääkinnällistä hoitoa. Elämäni on silti edelleen ajoittain tuskallista, mutta iloa elämääni tuo lähinnä kaksi koululaisikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä asti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu