Keskustellaan läheisten kanssa käymistä keskusteluista?
Parhaat ystävien väliset keskustelut ovat liki spontaania ajatusten heittelyä toinen toiselle. Silloin aiheena ei välttämättä ole oma erinomaisuus suomalaisena miehenä.
Aloin miettiä yleisempiä keskustelunaiheita kavereiden kanssa ja siinä on hieman eroa, että kenen kanssa keskustelee, mutta mutkat suoraksi analyysin näistä keskusteluista voisi kertoa. Oma terveydentilanne esiintyy melko usein keskustelunaiheena omassa lähisuhdeverkostossani. Tietenkin puhutaan myös omista tuoreista ja joskus myös vanhemmista kokemuksista elämässä. Omasta läheisverkostosta voidaan jutella melko usein ns. takanapäin.
Yhteisistä tutuistakin voidaan joskus vaihtaa mielipiteitä. Mikäli asun eri puolella maata kaverin kanssa, niin kiva vaihtaa kuulumisia myös paikkakunnan uutisista. Joidenkin kaverien kanssa tulee puhuttua yhteiskunnallisia asioita ja politiikkaa melko usein. Toisaalta jotkut eivät ole niin kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista. Säväyttävistä uutisista käydään keskustelua melko laajasti, mutta perusuutistuotanto harvoja kiehtoo omassa kaveripiirissäni.
Toki säästä ja keleistä puhuminen on usein luonteva tapa aloittaa keskustelu, varsinkin jos kaveri asuu hieman etäällä. Itse kaipaisin ehkä jonkin verran enemmän puhetta vanhemmuudesta, vaikka kyllä lähipiirissäni käydään edelleen melko monipuolisesti keskusteluja, jolloin vanhemmuuttakin voidaan välillä sivuta puheissa.
Tärkeää olisi läheissuhdeverkostossa, että yhteydenpito olisi molemminpuolista ja tässä itselläni on tarkastelun paikka, koska en halua tuputtaa itseäni ja mietteitäni kenellekään läheiselleni. Sosiaalinen media sopii itselleni jossain määrin yksinäisyyttä lievittäväksi tekijäksi, enkä välttämättä joka päivä edes jaksaisi olla aidosti sosiaalinen.
Onhan siinä eroa, että joku luettelee tekemiään töitä tutuilleen ja joku toinen liikuntasuorituksiaan. Oman merkityksensä kokee varmaan tärkeämpänä, kun pätee työjutuillaan tai penkkipunnerrusraudoillaan?
Ilmoita asiaton viesti
Lukeminen on hyvä harrastus, yksinäisyyden tunne kaikkoaa, ainakin näin käy minulle. Myös uiminen ja rauhallinen kävely pitää ihmisen vireänä. Minä olen aina rakastanut vettä ja eläkkeelle jäätyämme muutimme 1970-luvun kerrostaloon, jossa on uima-allas, kymmenen metriä pitkä. Siinä pulikoin aamuisin ja se todella virkistää. Olen introvertti luonteeltani, joten en tarvitse kovin laajaa kaveripiiriä. Riittää kun on jokunen, jolle voi jutella vapaasti.
Ilmoita asiaton viesti