Kirjoittaminen on tehokas tapa vapauttaa omia ajatuksia

Ajatusten vapauttaminen etenkin julkisesti kysyy henkilöltä hyvää mielenterveyden tasoa, vaikka mieleltään häiriöisetkin henkilöt voivat olla hyvin aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Ajatuksiaan voi vapauttaa lähinnä kirjoittaen ja myös kaikella muulla julkaisutoiminnalla.

Viittaan tässä arvioissani ajatusten vapauttamisen merkityksestä omiin elämänkokemuksiini, koska edelleen muistan koko kouluikäni kärsineen tyhjän paperiarkin kammosta, joka on seurausta nähdäkseni useimmiten lukkiutuneesta ajatteluvirrasta. Nuoruudessani vasta vaikean psyykkisen ja psykoottisen sairastumisen jälkeen kykenin alkaa vapauttaa ajatuksia netin vertaistukifoorumilla niin kuin halusinkin ja olin silloin jo liki kolmekymppinen.

Olen kokenut julkikirjoittamisen hyvin terapeuttisesti ja tervehdyttävänä tapana oman ajoittain traumaattisenkin elämän selvittämisessä. Takuulla kirjoittaisin aivan toisella tavalla asioista, ellei minulla olisi ollut jossain määrin hyvinkin hankalaa lapsuutta ja nuoruusvuosia. Toinen mahdollisuus olisi se, etten kirjoittaisi juuri mitään, jos elämä olisi koko ajan ollut turvattua ja eteenpäin menevää.

Tarkastelin taannoin kolmen viimeisen vuoden blogimerkintöjä sattumanvaraisesti Uusi Suomi Puheenvuoron palstalla ja huomasin itselleni hieman karun asian, että ehkä liki joka toinen kirjoitus oli hyvin tai ainakin osittain sidottu omiin elämänkokemuksiini.

En silti koe tästäkään itsekriittisestä havainnostani suurta ongelmaa, koska lopputulema omissa joskus hyvinkin henkilökohtaisissa kirjoituksissani on ollut parempi mielenterveyteni taso. Tuskin olisin edes hengissä enää, jos kärsisin edelleen tyhjän paperiarkin kammosta.

Ajatusten vapauttaminen olisikin nähdäkseni ihan kaikille ihmisille hyvä keino parantaa oman mielenterveyden tasoa, mutta nykyajan yhteiskunnassa tuskin monille esimerkiksi ruuhkavuosia eläville vanhemmille jää silti aikaa riittävästi pohdiskeluun. Ja tuskin moni siinä elämäntilanteessa edes haluaa pohdiskella mitään, vaan useimmat ruuhkavuosiaan elävät suomalaiset käsitykseni mukaan haluavat täyttää kalenterit täyteen toimintaa, niin silloin ei tarvitse miettiä mitään elämän perustavaa laatua olevia kysymyksiä itsekseen.

KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen 46-vuotias kahden pojan isä. Itseäni kiehtoo monet elämään ja yhteiskuntaan liittyvät asiat. Tykkään käydä yhteiskunnallista keskustelua ja se on itselleni myös ajanvietettä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu