Koen olleeni konkreettisesti kaksi kertaa elämäni aikana pelastettuna elämään!

Joskus mietin, että tiettyjen henkilöiden oikea-aikainen toiminta on pelastanut henkeni.

1980-luvun puolivälin tienoolla olin ajamassa itkuisena perheriitatilanteen jälkeen kotimökillemme etsimään äitiäni, kun hän oli lähtenyt rivitaloasunnostamme vihaisena jonnekin. Kotimökin ja rivitaloasuntomme välimatka oli alle kilometri. Edelleen liikuttuneena mietin tilannetta kun ajoin pyörällä muinaista lentokentän tietä mäen takana tietä ylittäen Pirkkalan Vähäjärven alueella. Muistaakseni auto joutui tekemään hätäjarrutuksen ja olin liki jäämässä auton alle silmät kyynelistä vuotaen. Vasta jälkeenpäin olen miettinyt, että siinä olisi voinut käydä pahastikin, mutta lapsen ajattelussa huoli oli silti äidistäni suurin, koska hän oli uhannut tekevänsä itsemurhan.

Lapsena ja nuorena minulla oli omasta mielestäni varjellusta muuten, että mitään vakavaa ei koskaan sattunut fyysisesti, vaikka joitain läheltä piti tilanteita olikin elämässäni nuorena. Äärimmäisenä esimerkkinä tietysti itsetuhoajatukset vuoden 2004 alussa Tampereella yksi asuessani, koska silloin itsemurha-ajatukset konkretisoituivat ihan oikeasti harhaisessa eli psykoottisessa mielentilassa. Tampereen Kaukajärven kohdalla helmikuun puolivälissä kävelin junaradan oikeaa puolta kohti itään eli Jyväskylän radan alussa ja vastaan tuli vasenta rataa pitkin tavarajuna muistaakseni dieselveturin vetämänä.

Sitten vastaan tulikin nuorehko vanhempi konstaapeli taskulampun kanssa ja junaliikenne oli kuulemma vähän aikaa seisoksissa ratakävelyni takia. Takaa olisi voinut tulla Pendolino juna 140 km/h ylitseni, mutta eipä tullut kun poliisi tai veturinkuljettaja oli pyytänyt junaliikenteen pysäyttämistä. Etenkin minua vastassa ollut poliisipartio jäi hyvin mieleeni tai paremmin kuin kenttäjohtajan partio ilmeisesti sen takia, koska kävelin poliisi taluttamana junarataa pitkin reilun kilometrin matkan. Hänen partiokaveri oli pitkä naiskonstaapeli ja hän oli blondi.

Olin ilahtunut ja helpottunut jopa jossain määrin ihastumassa ratapenkalla ja siitä minun kuntoutujan tie on oikeastaan jo alkanutkin, vaikka takapakkia tuli vielä samaisena vuonna 2004 esimerkiksi epäsopivan lääkityksen takia. Toki olen kiitollinen kaikille konkreettisesti elämääni jatkoaikaa antaneille henkilöille ja kokemus on edelleen niin vahva, että vaikea tästä on liikuttumatta kirjoittaa, vaikka aikaa on kulunut liki 20 vuotta peräti lähes 40 vuotta Pirkkalan traagisen liki piti tilanteen jälkeen! Muistakaa huomata läheisenne ajoissa, jos tiedätte hänellä olevan vaikeaa elämässä. Pidetään huolta toisistamme, vaikka mielialat vaihtelee kaikilla ihmisillä, niin aidosti sankari voit olla vain pelastamalla toisen ihmisen jatkamaan elämää! Kiitos!

Tosiaan nämä kaksi mullistavaa tapausta elämässäni ovat varmaan elämäni loppuun saakka mielessäni, vaikka oman toimintani kautta olen useamman kerran asettanut oman henkeni vaaraan esimerkiksi alkoholin yliannostuksen takia ja joskus saattoi olla 2000-luvun vaihteessa työtapaturmakin lähellä.

Halusin kertoa nämä kokemukseni vielä kertaalleen somessa, koska huomenna 10. syyskuuta vietetään YK:n alulle laittamaa kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää:

https://www.ykliitto.fi/tapahtumat/yk-paivat/kansainvalinen-paiva-itsemurhien-estamiseksi

+3
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu