Korkeampaa tietoa ja tohtori Kari Enqvistin jäljillä

Mielenkiintoinen aihe olisi miettiä kaikenlaisten julkisten viestijöiden kykyä elää realistisessa maailmankuvassa. Pitäisi tietysti ensiksi määritellä realistinen maailmankuva, vaikka kyseisellä henkilöllä olisikin aitoa vaikutusvaltaa tai poliittista valtaa.

Vääristyykö mediatodellisuudessa julkisten viestijöiden minuus lähes poikkeuksetta? Onko julkisuus tavallaan kuin huumetta, jota janoaa tietynlaiset ihmistyypit aina vain enemmän? Onko tervehenkisiä ja maanläheisiä julkisia viestijöitä edes olemassa vai vääristyykö oma rooli kansalaisena suhteessa muihin jo pienestäkin some-suosiosta avoimena julkaisijana? Olisiko tervehenkisin julkkis sittenkin sellainen, joka haluaakin lopulta pois kaikenlaisesta julkisuudesta? Moni hyvänlaatuisena julkisena viestijänä oleva saattaa ajatella olevansa asiaedellä jotenkin korvaamaton viestintuoja julkisessa kansalaiskeskustelussa.

Korvaamattomuus on lievästi megalomaanisen mielen perusharhakäsitys, jota harvoin pidetään puhtaan psykoottisena käyttäytymisenä, vaikka käsitys omasta minuudesta alkaa vääristyä juuri luulona omasta poikkeuksellisuudesta ja korvaamattomuudesta. Onko julkisilla viestijöillä mukaan luettuna myös aidot julkisuuden henkilöt sittenkin jotain yhteisiä narsismitaipuvaisia piirteitä vai voiko julkisesti esiintyvä kansalainen oikeasti olla aidosti asiakeskeinen vailla omaa itsetehostusta? Nähdäkseni julkinen keskustelukulttuuri on niin kaupallistunut ja viihteellistynyt Suomessa Yleisradion palveluita myöden, että enää ei olekaan oleellista asiakeskeisyys, koska jopa jokainen kunniallinen tiedemieskin on nykyään henkilöbrändi, eikä hän tee kansansivistystoimintaa vailla henkilökohtaista motivaatiorakennetta.

Useimmat tai lähes kaikki suomalaiset motivoituvat rahasta, eikä pyyteetöntä toimintaa ole enää olemassa edes niissä yhteiskunnan osissa, jotka sellaisina haluavat esiintyä kuten Ylen kolumnisti tohtori Kari Enqvist. Rahaa ruinataan joka paikassa, eikä ymmärretä samalla sitä, että tieteen suurimmat oivallukset ovat lähtöisin hyvin niukoista olosuhteista kun asioille on aidosti ilman kampaviineripalavereita ja palkkiotilejä omistauduttu. Ennen muinoin ollaan laitettu joskus jopa koko henkilökohtainen elämä likoon, koska asioille on totisesti omistauduttu, eikä olla mussuttamassa vain ilmaisia kampaviinereitä Yleisradion kabinettihuoneissa.

Esimerkiksi tiedemies Enqvist on saanut yhteiskunnassamme virallisen viisaan roolin ehdottoman oikeamielisenä ja rationaalisena julkisena viestijänä, eikä Kari Enqvistin sanoissa ole kritisoitavaa, koska hänen palkanmaksajansa on osittain Suomen Yleisradio. Hienoa, että olemme näin tiedeorientoitunut kansa, kun uskomme Enqvistiä ja kumppaneita ihmiselon mitättömyydessä samalla antaen heidän olla ohjaamassa yhteiskuntaamme kohti suurempaa tieteeseen perustuvaa päätöksentekoa! Terabitti minullekin lisämuistia ohimoon, kuten Kari Enqvist jo aikoinaan Yleisradion esittämässä keskusteluohjelmassa ’Viisi kulmaa’ hykerteli. Enqvistin edustama teknokratiauskovaisuus on kuvottavaa omalle ajattelulleni, eikä pyrkimys olekaan silloin kaikkien kansalaisten hyvinvointi, vaan pienen superälyllisen joukkion sankarillinen toiminta kvarkkien tanssiessa, tilipussien kasvaessa ja kansan hurratessa.

Kaiketi pyrkimykset voivat olla aikamme yltäkylläisyydessä rahan voimalla jauhavien tiedemiestenkin mietteissä jaloja, vaikka itse huomaan jotain falskiutta ja epähumaania ajattelua varsin usein monien tohtorikoulutettujen kansalaisten julkituloissa. Olihan Natsi-Saksassakin älylliset voimat hirviömäisiä toimijoita eli jäitä hattuun teknokraattitohtoreille!

+1
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Reagoimattomuus ei ole välttämättä reagointia, jos mielentila on valmis olemaan reagoimatta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu