Köyhät kadehtivat yhä enemmän toisia köyhiä Suomessa

Köyhät kadehtivat toisia köyhiä on uusimpia laaja-alaisesti levinneitä yhteiskunnallisia ajattelumalleja. Olen ollut huomaavinani tätä ajattelua jo 2010-luvun vaihteesta alkaen. Siksi tarvittaisiin poliittisia päätöksiä enemmän oikeasti köyhien kansalaisten ostovoiman lisäämiseksi. Joku köyhä ajattelee, että toinen köyhä saa muutaman kympin paremman ansiotason väärin perustein jne.

Työläisköyhien osuus on myös nousussa, vaikka sopivilla taloudellisilla mittareilla tarkasteltuna kyseistä köyhyydenlajia ei ole edes olemassa Suomessa. Itse uskon silti työläisköyhiä, jotka sanovat että rahat eivät tunnu enää riittävän mihinkään. Duunarien ostovoima ei ole noussut, koska useimmiten toimihenkilötason tehtäviä pidetään tuotannollisista syistä paljon merkittävimpänä kuin teollisuuden duunarien töitä, vaikka kyseessä on tietenkin jonkinasteinen ajatusharha.

Kaiken kukkuraksi monessa työtehtävässä vaaditaan oman auton käyttömahdollisuutta joko suoraan tai epäsuorasti eli joskus oma auto on myös työvälinen kuten lähihoitajilla kotisairaanhoidossa ja sosiaalipuolen työntekijöillä niinikään sosiaalisessa kotikuntoutuksessa. Joskus työantaja voi vaatia oman auton käyttömahdollisuutta myös teknologiateollisuudessa, jos tehdas sijaitsee huonojen liikenneyhteyksien päässä työnhakijan kotiin nähden ja lisäksi kyseessä voi olla vielä kolmivuorotyö. Oman henkilöauton käyttökulu lienee ajokilometreistä riippuen 200-500 euroa kuukaudessa.

Saa väittää vastaan, mutta kuten illan edellisessä blogimerkinnässä totesin: ”jopa nuoriso ottaa aina rahan sieltä helpommalla mistä se helpoiten tulee tilille.”

Edellinen blogimerkintäni:

KSE eli koulutuksen suomat etuudet | Uusi Suomi Puheenvuoro

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu