Kroonisesti mielisairas vai nöyristä nöyrimmät suomalaiset?

Kieltämättä ajoittain edelleen mietin, että miksi en ole sairastunut vaikeammin, kuten vaikuttaa moni muu psykooseja kokenut henkilö sairastuneen. Kykenen elämään melko täyspainoista elämää skitsofreniadiagnosoituna, enkä ole omasta mielestäni kärsinyt viime vuosina kuin skitsofreniasairauden negatiivisista oireista, jotka voivat olla masennuksenkin kaltaisia oireita.

Tänään kävin juuri Abilify injektiolla ja ilmeisesti eräs potilastoverini olisi ostanut itseltäni tupakan, jos olisin ollut tupakoitsija. Yleinen väärinkäsitys suomalaisilla lienee skitsofreniadiagnosoiduista raivohulluina, kun liki kaikki meikäläiset ovat psykoosioirekuvan jälkeen hyvin nöyrää väkeä ja varmaan ollaan myös hyvin vähään tyytyväisiä, kun tiedämme miltä päänsisäinen helvetti tuntuu psykoositilan jälkeen. Kiitollinen pitää olla, että saa elää rationaalisin mielin elämää kaikkien kokemusten jälkeen.

Surullinen on turha silti itsenikään olla liiaksi muiden puolesta. Tänäänkin tupakkaa vailla ollut kroonikko oli nähdäkseni hyvin tyytyväisen oloinen olotilaansa ja hyvin nöyrän oloinen, kuten niin moni muukin tapaamani kroonikkotoverini. Yksilöllisiä me kaikki olemme, mutta siitä olen varma, että oikealla tavoin kuntoutunut psykoosipotilas on itsekeskeisen oman edun tavoittelijan vastakohta, koska näin raskaat psykiatriset oirekuvat tekevät kyllä nöyrän elämän edessä.

Koen vahvaa yhteenkuuluvuutta juuri nöyriä kroonikkomielisairaita kohtaan, vaikka heidän ulkoinen olemus voi jo näyttää kroonisesti sairaalta. Juice Leskinen sen sanoitti biisissä Skitsofrenia: ”Onko tauti minussa vai minun ympärilläni?”

KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen 46-vuotias kahden pojan isä. Itseäni kiehtoo monet elämään ja yhteiskuntaan liittyvät asiat. Tykkään käydä yhteiskunnallista keskustelua ja se on itselleni myös ajanvietettä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu