KSE eli koulutuksen suomat etuudet

Koulutus on aikamme yhteiskunnassa nähdäkseni yliarvostettua. Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota henkilön oikeaan osaamiseen ja asenteeseen kuin muodolliseen virkapätevyyteen, jota myös kompetenssiksi sanotaan.

Itsestäni tuntuu, että hyvin yksinkertaisia töitä tehdään yllättävän paljon pelkillä korkeakoulutodistuksilla, vaikka koulussa opittuja asioita ei juuri tarvitsisikaan työtehtävissä. Jatkuva oppinen ja ennen kaikkea halu oppia on paljon keskeisempiä asioita hyvälle konttorityöntekijälle kuin muodolliset maisterinpaperit, joista pääasiassa maisteri muistaa vain jotain gradustaan jos omaa muistikuvia edes siitäkään yhtään minkäänlaisia.

Työ tekijäänsä opettaa pätee etenkin johtotason tehtäviin ja kaikin puolin valmis johtaja voisi ollakin jopa hieman pelottavakin juuri asemansa takia. Väitän, että korkeakoulutus saa osakseen jo liian suurta arvostusta yhteiskunnassamme vielä kun muistetaan se, että jopa nuoriso ottaa aina rahan sieltä helpommalla mistä se helpoiten tulee tilille.

Keskustelin jo 2000-luvun vaihteessa silloisen teekkarina erään diplomi-insinöörin kanssa pubissa ja hän oli silloin jonkun tason päällikkönä. Kysyin DI:ltä, että onko hän tarvinnut töissään paljon differentiaaliyhtälöitä, niin hän kysyi hölmistyneenä, että ”mitä ne ovat?”

Yhteiskunnallisesti olisi tärkeää, että aidot tutkijatyypit koulutetaan, eikä kouluteta liiaksi perusduunareina paremmin lahjakkuutensa takia pärjääviä kansalaisia. Koulutus ja kyky hyödyntää oppimaansa on vahvasti perinnöllinen asia, eikä älykkyysosamäärältään 100 ole koskaan sama asia kuin 110.

Terveisin ikiteekkari (matemaattinen lahjakkuus sekä kielellisesti hyvän keskitason lahjakkuus)

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu