Kuntapoliitikot ovat pääosin kuntalaisten asialla

(Tulin jo takaisin vai pitikö mun poistua Puheenvuorosta? Jatketaan kuntapolitiikalla!)

Pidän tällä hetkellä ainakin täällä Oulussa poliittista johtoa sittenkin pääasiassa oululaisten etua ajattelevina päättäjinä. Olen voinut ajatella asioista joskus aika lailla toisinkin jo 2000-luvun alkupuolella Tampereella asuessani. Uskon kuntapäättäjien aidosti kuulevan kuntalaisia kaikkialla Suomessa, jos asia on oikea eikä liian henkilökohtainen.

Käännymme usein tuttujen poliitikkojen puoleen omien tarkoitusperiemme takia tai kohdatessamme itse ongelmia yhteiskuntamme jäsenenä. Paremmin hoidamme yhteisiä asioitamme kuitenkin kansalaisina ja äänestäjinä siten, että pyrimmekin auttamaan jotain toista kansalaista ongelmissa kuin vaatien itsellemme huomiota, vaikka pärjäämmekin elämässä joten kuten. Yhteiskunnalla on suurin vastuu juuri sellaisista jäsenistään, jotka ovat eniten riippuvaisia yhteiskuntamme palveluista.

Kuntapäättäjien ongelma voi olla monessa kunnassa samankaltainen, että vallitsevia ongelmia esimerkiksi sosiaalipalveluiden suhteen ei edes huomata. Tärkeää olisikin huomata palvelujärjestelmän vauriotilat ja pyrkiä korjaamaan niitä, koska oikeamielinen aidosti kuntalaisistaan huolta pitävä valtuutettu tuskin saisi nukuttuakaan kunnolla ennen kuin vallitsevat viat palvelujärjestelmässä ovat korjauksen alla.

Haluan uskoa, että useimmat kuntapoliitikot tosiaan haluavat ajaa kuntalaisten asiaa sote-uudistuksen jälkeenkin vilpittömin mielin. Meidän äänestäjien tehtävä on puolestaan ilmoittaa havaintomme kunnassa vallitsevista epäkohdista ja antaa äänemme sitten niille poliittisille voimille, jotka aidosti kuulevat ja pyrkivät korjaamaan vallitsevia epäkohtia.

Lähetin eilen sähköpostia Oulun kaupungin päihdehuollon katkaisuhoidon alikapasiteettitilasta kokoomuksen, demarien, vihreiden, perussuomalaisten, keskustapuolueen ja vasemmistoliiton valtuutetuille, joista osan olen kohdannut vaalitoreilla. Toisaalta minun tunnettavuuteni kuntapoliitikon silmissä ei ole oleellinen asia, vaan oleellinen asia oli itse asiani siitä, että miksi katkaisuhoidon osastolla ei ollut yhtään paikkaa hätätilassa olevalle oululaiselle miehelle.

Oleellinen kysymykseni oli sen enempää yksityiskohtiin menemättä:

Pitäisikö päihdekuntoutukseen resursoida Oulun budjetissa enemmän rahaa?

Kokoomuksen valtuutettu tai itse asiassa valtuuston pj. Juha Hänninen vastasi yllättävän hyvin ja demarien itselleni tuttu valtuutettu Joni Meriläinen myös vastasi ilmeisesti ”pakon edessä”, koska hän voi muistaa minun sanoneen äänestäneen häntä, mutta kaikki muut valtuutetut jättivät vastaamatta. Toisaalta ihan hyvä vastausprosentti 2/6 eli 33 %!

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu