Kutsumusduunariksi metalliteollisuuteen 10 euron tuntipalkalla?

Duunarin selkänahasta on monien mielestä oikein hakea yritykselle kannattavuus. Voidaankin nykyään perustellusti ajatella, että enää vain kovaa kutsumusta metallitöihin omaavat nuoret lähtevät metalliteollisuuden duunarin töihin.

Kansantaloudessamme on palkkarakenteessa nähdäkseni vääristymä, koska parhaat palkat maksetaan julkisen sektorin leivissä eli verovaroin rahoitetuissa työtehtävissä. Ainoa keino silti lisätä teollisuuden palkanmaksukykyä on kannattavuuden parantuminen, eikä kannattavuus voine parantua monessakaan kovassa globaalissa kilpailussa toimivalla metalliteollisuuden yrityksellä lyhyellä aikavälillä.

Pienpalkkaisten duunarien asema on kaikista kurjin inflaation laukatessa ja tasokorotusten ollessa parin prosentin luokkaa. Siksi tarvitaankin minimipalkkalaki, jonka jälkeen töiden teettäminen alle 12 euron tuntipalkalla olisi lainvastaista. Työntekoa ei voida tehdä palkkoja polkemalla kannattavaksi, vaan tärkeämpää olisi tarjota riittävä toimeentulo kaikilla ammattialoilla etenkin duunarien töissä.

+4
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu