Lapsena saa ja pitää erehtyä, vaikka peruskoulu ei lasten erehtyväisyyteen kannusta!

Saavatko lapset olla enää erehtyväisiä, vaan pitääkö heidän olla aikuismaisia ja vastuuntuntoisia, vaikka moni aikuinenkin elää kuin pellossa?

Kungfutsen eräästä sitaatista olen tykännyt paljon, kun Kungfutselta kysyttiin, että millainen on viisas mies ja Kungfutse vastasi, että viisas mies tekee ensin ja puhuu sitten tekojensa mukaisesti.

Toki ihmisillä on lopulta yksilöllinen kyky viisauteen kuten älykkyyteenkin, mutta sekin on totta, että huono kasvuolosuhde voi tehdä ihmisestä tunnekylmän ja silloin voi olla viisastuminen elämän aikana melko vaikeaa.

Omat poikani ovat alakoulun viimeisillä luokilla täällä Oulussa ja etäältä heidän koulunkäyntiä seuratessani olen tullut siihen tulokseen, että jo lapsilta vaaditaan liian suorituskeskeistä ja moitteetonta käyttäytymistä peruskoulussa. Enemmän kotiolosuhteiden epävakaudesta kertoo nähdäkseni se, jos lapsi ei uskalla koulussa tehdä juuri mitään ja itse olin juuri sellainen lapsi 1990-luvun vaihteessa.

Kolttoset kuuluvat monien lasten kehitykseen, vaikka on olemassa myös kympin käyttäytyjiä. Sitten ollaan vasta lirissä, jos kolttoset koko ajan pahenevat lapsen kasvun myötä. Lapsena on siis oikeutettua erehtyä, eikä vanhempien tehtävä ole suhteettomasti syyllistää lasta edes lapsen tekemistä kolttosista.

Haluan vielä ottaa lopuksi esimerkin peruskoulun suorituskeskeisyydestä. Kaikista suomalaisista koululaisista ei voida mitenkään opettaa Pisa-testien huippuja, koska on olemassa myös biologiset lahjakkuuserot eri oppilaiden välillä. Siksi on rasittavaa seurata suomalaisten lasten elämää, kun keskivertoälykkäistä lapsista halutaan väkisin tehdä Pisa-huippuja!

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt kahden koulupojan isä Oulusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu