Lapset näpistelemässä karkkia – poikakoplassa on yhä edelleen näyttämisen halua?

Ehkä suurin piirtein kolmasluokkalainen poika oli tänään poliisin puhuttelussa Oulun Rajakylän toisessa lähikaupassa eli Salessa. Syynä epäilen olleen poliisin puhutteluun näpistyksen tai toisin sanoen myymälävarkauden. Ilmeisesti jo pikkupojilla esiintyy joukossa tyhmyys tiivistyy ajattelua ja monet jutut omaksutaan jo paljon varhaisemmassa ikävaiheessa kuin ennen vanhaan.

Itsekin muistan kuuluneeni Pirkkalassa 1990-luvun vaihteessa vitosluokalla pienimuotoiseen näpistelyjengiin. Kiersimme Pirkkalan sen aikaisia kauppoja ja yleensä pöllimme Snickers ja Raider karkkipatukoita, emmekä jääneet käsittääkseni koskaan kiinni paitsi kerran Pirkkalan R-kioskilla eräs vanhempi mies sanoi minulle, että ”älä ota sitä” jostain karkkipatukasta. Siihen jäikin lopulta oma urani myymälävarkaana, enkä ole koskaan sen jälkeen varastanut yhtään mitään kaupoista.

Ihmettelenkin, että edelleen lapset ja nuoret näpistelevät kaupoista, koska kiinnijäämisenriski on melko suuri valvontakameratallenteiden takia. Onko syynä alaikäisten näpistelyyn sitten enemmänkin jännityksenhaku kuin makeanhimo? Rajojen koettelu tietysti kuuluu monien nuorten kasvamiseen, enkä halua liiaksi moralisoida alaikäisiä myymälävarkaita, vaikka kyseessä onkin varsin tyhmä harrastus. Mikä lie sitten poliisin pelotevaikutus nuoriin myymälävarkaisiin vai onko se ennemminkin meriitti kun pääsee poliisin puhutteluun?

Myymälävarkauksista vielä sen verran, että enpä ole enää nähnyt juurikaan juttuja ns. juoksukaljoista, kun ennen nuorison villitys oli hakea kaupasta olutpakkaus ja juosta himaan tai metsiin dokaamaan. Juoksukaljaotsakkeiden katoaminen voinee johtua todennäköisemmästä kiinnijäämisestä ja nuorison yhä enemmän käyttäessä päihteinä laittomia huumeita, jolloin huumeiden osto rahoitetaan usein muilla varkauksilla ja rikoksilla.