Lukemisen merkitys on yliarvostettua!

Luulisi, että suomalainen kustannusala pitäisi julkaisuperusteita korkealla, mutta toista on todellisuus, kun tyhjäpäisten julkkisten elämäkertoja ilmestyy liukuhihnalta. Herääkin mieleeni kysymys, onko kirjallisuus mennyt osittain pilalle bisnesajattelun myötä?

Kenen elämästä voi ylipäätään oppia lienee keskeinen kysymys, kun mietitään elämäkertojen kirjallista arvoa. Muuten elämäkertojen lukeminen tyydyttää suomalaisissa samaa asiaa kuin Seiska-lehden journalismi. Tähän liittyy myös kysymys, että onko lukeminen itseisarvo eli onko samantekevää mitä paskaa lukee? Itse en pidä lukemista välttämättömyytenä, varsinkaan jos luettava kirjallisuus on boheemia, epärehellistä ja narsistista elämäkertakirjallisuutta. Ja sitten vielä dekkari-genre aikuisten satukirjoina on niin suurta potaskaa, että sellaiseen ei kykene välttämättä edes huonolla omaelämäkertateoksella!

Lukeminen on yliarvostettua ja kirjallisuusala on oppinut tekemään kirjoja, jotka kiinnostavat kansaa tai paremminkin tyydyttävät suomalaisten tirkistelyhalua, jolloin kirjojen sisältöarvoa on täyttä potaskaa. Kirjallisuuteen ei voi kaikkia lapsia ja nuoria niin vahvasti kasvattaa, koska on olemassa myös biologinen tekijä sosiaalisen ympäristön lisäksi ja tämä usein halutaan kiistää. Tosin sitten kun on kyse esimerkiksi psykiatrisista diagnooseista perimmän merkitystä yleisesti jopa liioitellaan. Hyvät sekä huonot ihmisen ominaisuudet periytyvät joskus hyvin vahvasti, eikä tätä faktaa voi edes bibliofiilit kiistää.

En pidä lukukiinnostusta omilla alakouluikäisillä pojillani elämässä kovinkaan oleellisena asiana. Sitten tietenkin olen ylpeä pojistani, jos he osaavat kategorisoida lukemansa kirjallisuuden mestariteosten ja roskakirjallisuuden väliltä mahdollisimman hyvällä maulla, vaikka heistä tulisikin lukutoukkia!

Ps. Itse en lue kirjallisuutta enää koskaan ja senhän huomaa vai mitä?

KimmoHoikkala

Olen 41-vuotias kahden koululaisen yhteishuoltaja ja asun Oulussa. Kotoisin olen Pirkkalasta ja olen asunut myös Tampereella. Työkokemukseni on pääasiassa metalliteollisuudesta kuumasinkityslaitoksen töistä. Opintoja minulla on lähinnä tekniikan ylioppilaana 2000-luvun vaihteesta Tampereen teknilliseltä yliopistolta. Olen tällä hetkellä lähinnä vapaaehtoinen mielenterveyden kokemusasiantuntija sosiaalisen median keskusteluissa. Toimeentuloni saan työkyvyttömyyseläkkeellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu