Media aiheuttaa eripuraa yhteiskuntaamme?

Aloin miettiä, että milloin avoin julkaisija tai mediapersoona voi olla vakuuttunut sanojensa vilpittömyydestä ja hyvästä tarkoitusperästä.

Kyllähän asia on niin, että jokainen julkinen viestijä tajuaa oman viestintänsä tarkoitusperän, ellei ole syyntakeeton eli toisin sanoen viestijä ei ymmärrä sanojensa merkityksiä ja viestiä.

Voin olla ainakin osittain väärässä, mutta jostain syystä aistin aikamme mediakulttuurin yleisesti vihamielisyyttä lietsovana ja eripuraa yhteiskuntaamme aiheuttavana.

Et voi viestijänä kuulla muita, jos et joko halua kuulla tiettyjä palautteita tai olet muuten vaan niin itsevarma oman asiasi oikeellisuudesta.

Sosiaalista mediaa usein syytetään mediakulttuurin pahenemisesta, vaikka asia on molemmin suuntainen, sikäli kun sosiaalisessa mediassa tehostetaan omaa media-arvoa.

Vain harvat some-julkaisijat ylittävät mediakynnyksen some-julkisuuden perusteella.

Suomalaiset kyllä tajuavat tämän asian sanomattakin, mutta media ei halua kuulla kaikkia kansalaisia, koska meitä pidetään uhkana nykyiselle konsensus-Suomelle.

Toivon rakentavaa mediakulttuuria, jossa ääni annetaan kansalle ja kritiikki kohdistettaisiin syystä enemmän valtaapitäviin kansalaisiin, eikä potkittaisi enää maassamakaavia.

Summa summarum!

Viestijänä tajuat oman viestisi pyrkimykset, etkä voi olla kirjoitustaitoisena ja ajattelukykyä omaavana kansalaisena niin tyhmä ettet sitä tajuaisi.

+2
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu