Median periaatelinja lienee ristiriidassa toisinajattelijoiden kanssa?

Onko mahdollisimman oikea tieto lukumääräisesti eniten internetissä esillä oleva tieto? Miten voi edes tietää, onko joku tieto netissä oikea vai sepitystä?

Ainakin median toimintaperiaate on Suomessa ollut se, että toimittajat pyrkivät journalistisesti esittämään jonkun asiakokonaisuuden mahdollisimman oikein tai joskus jopa aukottomasti todeksi.

Tuskin kolumneja tai muita mielipidepohjaisia kirjoituksia kirjoittava toimittaja silti on parhaan mahdollisen tiedon esittäjä, koska toimittajan kolumni voi olla vääristynyt hänen omaa aatemaailmaansa kohtaan.

Vähintä mitä mielipidekirjoituksilta voi vaatia on se, että kirjoituksessa esitetyt ns. kovat tiedot ovat lähdeluetteloituna kirjoituksen lopuksi. Otetaan esimerkiksi Helsingin Sanomien pääkirjoitukset, joiden sanotaan heijastelevan Hesarin periaatelinjaa ja siten ne voidaan lukea journalistisina kannanottoina yhteiskunnallisiin asioihin.

Itse netti-Hesaria seuraavana suomalaisena haluaisin oikeastaan tietää avoimesti, että mitä Helsingin Sanomien yleinen periaatelinja pitää sisällään. Samalla tavoin käsittääkseni kaikki suomalaiset sanomalehdet toimivat, että pääkirjoitus on useimmiten lehden kannanotto johonkin yhteiskunnalliseen tai muuta maailmaa koskevaan asiaan.

Entä pitäisikö lehdistön mielipiteitä vastaan olevien mielipiteiden tulla myös julki mediassa ja eikö tällöin puhuta toisinajattelusta valtaväestön yhteiskunnallista mielipidettä kohtaan.

Natoon liittyminen voisi olla yksi yhteiskuntaamme koskettanut asiakokonaisuus, jota vastustavia toisinajattelijoita ei monia julkisuudessa ole ollut. Voiko poliittinen yksimielisyys yhteiskunnassa olla ylipäätään vaarallinen asia? Tuskinpa se nyt kovin vaarallinen asia on, vaikka aina suomalaisten joukossa on edesmenneen kalastaja Pentti Linkolan kaltaisia toisinajattelijoita.

Kokonaan toinen asia sitten on, että pitääkö Linkolan kaltaisille nykyisille toisinajattelijoille antaa niin paljon näkyvyyttä, jos kyseiset ajattelijat eivät myönnä Suomen olevan osa globaalia markkinataloutta ja demokraattinen länsivaltio.

Silloin toisinajattelijoita ei tietenkään saisi hiljentää mediassa, jos on mahdollista se, että suomalaisten hyväosaisuus voisi olla jopa parempi toisinajattelijoiden opein.

Vai pitäisikö meidän kaikkien suomalaisten hyväksyä vallitsevat yhteiskunnalliset periaatteet muuttumattomana tilana ja jättää erimieliset kylmästi huomiotta. Mahdollisimman luotettu tieto ei ehkä voi olla toisinajattelijan esittämää, vaikka toisinajattelija voi esittää myös faktoja esimerkiksi metsien hakkuutilastoista.

Toisinajattelun tärkeys lieneekin enemmän siinä, että mietimme ja perustelemme paremmin omasta mielistämme täysin selvät asiat itsellemme.

Nato vastaan esitetty mielipide ei olekaan väärin lausuttu, mutta Naton vastustus enemmistön suomalaisten keskuudessa olisi voinut olla haitallista tämän hetken ja etenkin tulevaisuuden Suomen sotilaallisen puolustuskyvyn kannalta.

Sodan välttäminen on kaiketi järkevintä viimeiseen saakka, vaikka Ukrainan sotatilanne on osoittanut sen, että on olemassa edelleen Venäjän kaltainen valloittajavaltio, joka ei tyydy pysymään omien rajojensa sisäpuolella.

Aloin kirjoittaa enemmänkin internetin hakukoneita ajatellen tiedon luotettavuudesta, mutta päädyin pohtimaan turvallisuuspolitiikkaa, jonka piirissä voi esiintyä periaatteessa kahta täysin vastakkaista koulukuntaa.

Silti meidän pitäisi Suomessa ajatella oman kansan etua ja nähdä myös selvä uhkakuva itärajan takana, jolloin olemme enemmistönä jo liki sodassa tai vähintäänkin ristiriidassa Venäjän laajenemishalujen kanssa.

Faktatiedot useimmiten perustuvat johonkin jo tapahtuneeseen asiaan, vaikka tiede on määrittänyt senkin milloin oma aurinkomme sammuu. Ihmisten historiassa on helppo katsoa menneisyyteen faktojen valossa ainakin yhteiskuntatasolla, mutta yksilönä ihmisen oma elämäntarina voi näyttäytyä ulkopuoliselle täysin eri tavalla kuin ihmiselle itselleen.

Lisäksi tulevaisuutta emme voi ennustaa faktoina, mutta voimme vaikuttaa jonkin verran tulevaisuuteemme ja löytää oman paikkamme vapaassa yhteiskunnassa. Tieto lisää tuskaa sanotaan, vaikka oletuksellisessa maailmankuvassa elävälle henkilölle tieto voi olla jopa armollinen ja vapauttava kokemus.

Silti ihmisiin liittyvissä asiakokonaisuuksissa tieto esiintyy usein kyseenalaisena, koska ihminen ei ole robotti ja virheellisiä ajatuskuvioita esiintyy jossain määrin kaikilla ihmisillä. Saatamme myös pitää paljon asioita ja uskomuksiamme omana tietonamme, eikä sekään aivan hullu ajattelumalli ole.

Eihän täysin avoin ihminen ei herätä luottamusta muiden ihmisten joukossa ja lisäksi brutaali avoimuuden taso voi rikkoa psyykkisesti ihmisen lopulta pahoin.