#MeToo kampanjoinnin ylilyönnit ja vallitseva paradoksi
Olen käsittänyt #metoo-kampanjoinnin tarkoituksena olleen enemmänkin seksuaalisen häirinnän rajatapausten kriminalisointi. 2000-luvun vaihteessa elimme aivan erilaista seurusteluelämää, jolloin miehet vielä halusivat iskeä naisia, mutta nykyään naisten iskeminen alkaa olla selvää #metoo-toimintaa.
Kysynkin vaan, että saako mies enää sanoa naista viehättäväksi tai jopa seksikkääksi? Esimerkiksi virkaa tekevän elinkeinoministeri Wille Rydmanin vuosien takaisen toiminnan alaikäisten naisten seuraa himoinneena nuorena miehenä voi moni aikamme feministi tuomita #metoo häsällä.
Itse haluan nyt kuitenkin pyytää anteeksi omia epäilyjäni Rydmania kohtaan, vaikka epäilyni johtuikin paljolti Hesarin laajasta artikkelista Rydmanin oletusta jopa rikollisesta toiminnasta. Ajattelin, että tuskin Hesari käynnistää niin suurta vainoa Rydmania kohtaan, jos Hesarin toimitus ei ole saanut vedenpitävää näyttöä rikollisesta toiminnasta.
Joku järki pitäisi löytyä aikamme mediakulttuuriin, että suomalaiset uskaltavat edelleen toisiaan epäilemättä välittömästi #metoo-häirintää. Pitääkin erottaa jatkossa entistä selvemmin selvä rikollinen ahdistelu ja kanssaihmisen ahdistelulta vaikuttanut kokemus toisistaan. Ovatpa jotkut feministit vaatineet jopa himoitsevan katseen pitämistä #metoo-tapauksena.
En halua elää yhteiskunnassa, jossa kansalaiset eivät enää kohtaa aidosti ollenkaan ja kaikenlainen flirtti, kehonkieli ja varsinkin lempeät sanat leimataan #metoo-hörhöilyksi.
Nähdäkseni #metoo-kampanjan paradoksi on siinä, että kansalaisten yksityisyyttä ja koskemattomuutta halutaan suojella, mutta samanaikaisesti yksinäisyys lisääntyy ja me vieraannumme varmaan ajan kanssa kokonaan romanttisesta jännitteestä.
Mieleen tulee minkkitarhaongelman tärkeys ja tiedostamisen tarve. Osin totta, tosin pääjuonena silti huti. Turkistarhaus lienee silti hyvä lopettaa / toiminta päivittää.
Näissä toteutuu nähtävästi se malli, että mitä voidaan laittaa järjestykseen, se tehdään, kun vaikeampia asioita ei voida samalla tapaa laittaa kuntoon.
Laitetaan kuntoon se, mikä on mahdollista.
Ajastaan isommat ongelmat painavina, saa alaiset puristamaan ne pienemmät järjestykseen, jolloin kuvioita vaihdettava, ja samaa ryhdikkyys-prosessia jatkoon, jonkin toisen työkentäksi päätyvän tiimoilta.
Mitä ajatella tästä… varmasti paljon, ja paljon tällaisen yhteydessä käytännössä toteutuu konkreettisena, kaikkia jollain tapaa koskien.
Peruskuvio lienee muuta kuin magiikkaa, ja tietoisuustyöksi otettuna, ihmisen mittaista, ei ihmisen peruskykyjä ylittävää, vaikka helposti mieleen tulisi jotain kautta. Millä perusteella näin?
Ilmoita asiaton viesti